Gravity video tanssi-video-tanssii ryhmältä

Minun nimeni on - Marjatta-koulu

Kun katson ajassa taaksepäin viime syksyyn, muistan hetkiä, jotka nostavat väistämättä hymyn huulilleni. Hymyn, joka kertoo olemisen ilosta, tanssimisen riemusta, lämpimistä kohtaamisen hetkistä ja vapaudesta. Näitä elementtejä saimme kokea Minun nimeni on -projektin ryhmässä, joka kokoontui Marjatta-koululla torstai-iltapäivisin. Marjatta-koulu on hoitopedagoginen erityiskoulu lapsille ja nuorille. 

Kokoonpanomme vaihteli eri kerroilla, mutta yleensä meitä oli kohtuullisen kokoinen joukko teini-ikäisiä oppilaita ja aikuisia tutkimassa tanssin maailmaa Jennin johdolla. Tutustuimme toisiimme ja opimme toistemme nimet. Kommunikoimme puhumalla, viittomilla ja liikkeellä, mikä nyt parhaiten keneltäkin luonnistui. 

Jenni ohjasi meitä kuin huomaamatta antamalla inspiroivia mielikuvia, jotka muuntuivat liikkeeksi ja tanssiksi. Saimme itsemme lämpimiksi ja läsnä oleviksi kuvitteellisella aamupesulla, kaartelimme tilassa lentokoneina, kokeilimme kevyttä liikettä ja raskasta liikettä. Välillä muovailimme patsaita yhdessä ja erikseen tai tottelimme kapteenin käskyjä liikkua hitaasti kuin etana, matalana kuin käärme tai korkeana kuin kirahvi. Kapteenit vaihtuivat ja tehtävistä tuli yhä jännittävämpiä. 

Tanssiradalla kokeilimme vähän vaativampia liikkeitä. Välillä piti saada selällä kosketus lattiaan pyörähtämällä keränä, välillä pyörähtää ilmassa hypäten. Niitä me teimme parhaamme mukaan. Kuinka ollakaan, kun vain rohkaisee mielensä ja uskaltaa kokeilla, saattaa oppia jotain uutta ja rohkaistua ehkä kokeilemaan jotain vielä enemmän!

Jotain siis muuttui viikkojen aikana. Me löysimme uutta osaamista itsestämme ja uudenlaisia tapoja ilmaista liikkeellä. Tanssin maailma alkoi paljastaa meille aarteitaan. Jotain myös säilyi samana koko ajan: Avoimuus ja ilo! Ne ovatkin tärkeitä välineitä ja niillä pääsemme pitkälle, kun taas kevätpuolella alamme etsiä uusia askeleita ja kartoittamattomia polkuja tanssillisella tutkimusmatkallamme!

Minun nimeni on Iida Eija

Parkour video

Kannelmäen koululla opettivat syksyllä Jukka Tarvainen, Dayron Napoles ja Sari Palmgren. Tämä video syntyi yhteistyössä oppilaiden ja opettajien kesken. Kannelmäen peruskoulun 6lk oppilaat kuvasivat itse videon ja liikkuvat videolla. Musiikin videoon on tehnyt Tuomas Norvio, yhteistyössä musiikkityöpajan, eli MNO-orkesterin kanssa.

Flashmob lyhyt koostevideo

Flashmob koostevideo 

Flash mob Kauppakeskus Kaaressa 8.12.2014

Minun nimeni on flash mob toteuttettiin Kauppakeskus Kaaressa 8.12.2014. Osallistujina oli eri ikäisiä kannelmäkeläisiä ja joukko tanssin ammattilaisia. Flash mob toteutettiin yhteistyössä Kannelmäki Liikkeen kanssa.

Valokuvat: Liisa Söderlund

Mamuska Kannelmäessä

Perjantaina 5.12.2014 Zodiak ja Minun nimeni on -projekti järjesti Mamuskan Kannel-Krouvissa. Ilta oli erittäin onnistunut ja monipuolinen. Illan aikana Mamuskassa vieraili n. 150 katsojaa. Kiitos kaikille esiintyjille ja osallistujille! 

MAMUSKA KANNELMÄKI OHJELMA PE 5.12.2014 19.00

DJ Tumppi

19.45 Flashmob harjoitus

20.00 MNO 2014: Let the gravity do the work / Improvisaatio, elävä musiikki, liike ja video Anni Leino, Suvi Baloch, Liina Nevalaita, Ulpu Korpi,
Iida Eija Tilles, Fred Baube, Inari Virmakoski, Barbara Tieaho, Eerika
Arposalo ja Tuomas Norvio.

20.20 Hanna-Maria Lifländer/musiikki

20.40 Juhlapuhe/ Puhe-esitys Piia Peltola

21.00 Tanssiryhmän esitys /tanssiesitys
Piia Peltola, Sanna Uuttu, Tuomas Waahtoluoto

21.20 Tämä kertomus on tarina lihasta ja sielusta/ tanssi
Eerika Arposalo,Tiiu Helinä, Emma Halén, Emmi Mustajoki, Hanna Lindström, Petra Kauppinen, Sanni Mustajoki, Selma Hopsu

21.40 Fantantastic! / Performanssi
Minja Hynynen

22.00 Piirto/tanssi ja musiikki
Katri Mäkeläinen, Minttu Pietilä, Veronika Yakushevich, Isaac de Martin, Fabio Calavara, Alexander Guski, Mikko Kierikki, Niklas Ahlsved

22.20 Lauluja enkeleille ja eläimille / (Musiikillinen)Performanssi
Markus Linnanen, Sonja Renvall, Inka Ritvanen, Maija Saksman ja Ninja Sarasalo

22.40 MNO 2014-orkesteri / musiikki
Inari Virmakoski, Barbara Tieaho, Eerika Arposalo, Tuomas Norvio

23.00 Nuspirit everything / Nutaide Ekholm, Jantunen, Tynkkynen

23.20 Helvetin 16 / Rokahtava musiikkiesitys & nykyrujoutta Tuomas Timonen ja Sami Vehmersuo

23.30 Disco / DJ Tumppi

Lisäksi ravintolassa on esillä valokuvaaja Liisa Söderlundin ohjaaman työpajan valokuvia. Kuvaajat ovat Kannelmäen palvelutalon asukkaita. 

Valokuvat: Liisa Söderlund

Puuhajaiset Kanneltalossa

Kannelmäki-liikkeen Puuhajaiset ke 3.12 oli onnistunut ja iloinen tapahtuma. Mukana oli Jenni Koistisen, Sari Palmgren ja Tuomas Norvion työpajojen demoja. Tässä valokuvia tapahtumasta:

                                               Valokuvat: Liisa Söderlund

Tanssi-videoi-tanssii -kirjoittajana Sami

Ilta tihkuu viimeistelyä, viime hetken muutoksia, luottamuksen ja irtipäästämisen tunnelmaa. Ensi-illat aiheuttavat näköjään täysin jaettavissa olevia kokemuksia. Emme ole siis kokemustemme kanssa yksin, yksityinen on jälleen kerran yleistä. Katseet ovat myös jo tulevassa, esityksissä, ensi vuoden alkavissa ryhmissä. Kalenterit sauhuavat ja päivämääriä leijuu ilmassa. Sopii, ei sovi – miljoonan palan palapeli, (nyt Ravensburgerilta :D) löytyy joka kodista! Kuin leikaten, paperi vaihtuu konkretiaan:

Lantio, pää, tasapaino, luottamus, horjutus, kiinniotto, irti.

Kaatuu, iskeytyy, kiristyy, jännittyy, kelautuu, vaikeutuu, liikkuu.

Valuva, maatuva, olostuva, kierivä, kaatuva, antautuva, uskaltautuva.

Loikka, hyppä, loppu.

Onnea ensi-iltaan, esityksiin. Tai ehkä täsmällisemmin: Armoa itseä kohtaan, luottamusta toisiin, antautumista hetkeen. Yleisö on teidän puolella, te osaatte, tiedätte ja tunnette just oikein. Ei ole virheitä. Antakaa painovoiman helliä, lavallakin voi seistä tukevasti. Se on vain lyhyt ja painava hetki, joka johtaa esityksen jälkeiseen helpotukseen. Muistakaa nauttia koko paketista: siitä hiipivästä jännityksestä, joka alkaa jo edellisenä iltana, kasvaa kohti esitysajankohtaa, rauhoittuu hetkeksi alkulämmittelyllä, yllättää joka kerta odottavassa hiljaisuudessa klo 19. Lavalta poistuessa mieleen valuu kohtia, joista tekisi mieli jossitella, joita tekisi mieli korjailla. Sille tunteelle voi hymyillä ja olla ylpeä silti.

-Sami Rekola

Teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija (työharjoittelussa @Zodiak)

Pelimannin koulun työpaja -kirjoittajana Sami

Minä olen vielä tulossa, saapumassa jostain, myöhässä ja ajatuksissani. Ryhmällinen lapsia on ilmiselvästi tässä ja nyt. On ehkä koko ajan ollut. Minunkin on helppo palautua siihen mitä näen, välittömään riemuun ja läsnäoloon. Käynnissä on hippa, osa lapsista on ”turvassa”, osa juoksee villisti jonkun perässä, joku toista karkuun. Ryhmän vetäjä muistuttelee leikkijöitä säännöistä, kannustaa ja elää mukana. Ryhmää seuraa minun ja muutaman muun silmäparin lisäksi myös kamera, satunnaisine välähdyksineen ikuistaen sitä mikä kiitää ohi.

Lapset ovat tulleet tähän ryhmään eri maista ja lähtökohdista, heitä erottavat myös kielelliset ja sosiaaliset taidot. Enemmän on kuitenkin nähtävissä sitä mikä heitä yhdistää. He toimivat kuin mikä tahansa vastaavan ikäinen kantasuomalaisten lasten ryhmä, myöhemmin kuulen, että osa lapsista on saapunut maahan vasta viime syksynä. Ryhmä valmistautuu kertaamaan edellisiltä kerroilta kehoihin ja mieliin painuneita liikesarjoja, he ovat harjoitelleet esitystä varten. Aina eivät kaikki muista miten nyt pitäisi olla, hihityttää ja vieressä pelleilevät kaverit vievät helposti koko ryhmän keskittymiskyvyn. Hitaasti, mutta varmasti palat kuitenkin loksahtelevat kohdilleen.

Heillä on itse tekemänsä nimilaput ja kuva kodista. Vaihtelevissa muodostelmissa he kertovat keitä ovat ja mistä tulevat. Missä asuvat nyt. Minun on helppo nähdä ajatus kaiken liikkeen ja järjestyksen takana. Siinä on jotain syvästi koskettavaa kuulla lapsen suusta maa, jonka on viimeksi kuullut mainittavan uutisissa. Konala ei ole koskaan kuulostanut näin turvalliselta. Raskaita ajatuksia tuulettaa höyhenmyrsky, joka tulvahtaa lasten päälle. Riemunkiljahdukset saattelevat niitä myös minulle yleisöön asti. Lapsen hymyn kera tarjoiltu henkilökohtainen höyhen; sen keveämmäksi ei tunnelmaa voi maanantaiaamuna ennen kymmentä saada.

On ilahduttavaa nähdä leikkiä koulupäivän sisällä. Se on vakavasti otettava opetusmetodi, sillä saavutetaan tuloksia, joilla on kauaskantoisia vaikutuksia. Ne eivät välttämättä ole heti nähtävissä, mutta väittäisin, että positiivinen ja ilon kautta saavutettu oppimistulos säilyy vaivattomasti. Leikki opettaa luottamusta, sosiaalista pelisilmää, toisten kunnioittamista ja vaatii keskittymiskykyä. Ihminen, niin aikuinen kuin lapsikin, on kokonainen. Osa mieltä, osa kehoa, kiinteästi yhdessä, kaikessa toiminnassaan. Sitä tosiasiaa ei voi eikä pidä sivuuttaa, sen minä näen, kuulen ja tunnen Kanneltalon naurua raikuvassa salissa.

-Sami Rekola

Teatteri-ilmaisun ohjaajaopiskelija (työharjoittelussa @Zodiak)

Pelimannin lapset Kannelmäen palvelutalossa

Perjantaina 28.11. Pelimannin alakoulun valmistava luokka vieraili Kannelmäen palvelutalossa. Lapset esittivät palvelutalon asukkaille ja henkilökunnalle demoesityksen syksyn työpajoista. Täysi sali sai nauttia lasten esiintymisen riemusta höyhenien lennellessä esityksen lopussa. Lapset kiersivät myös ojentamassa höyheniä yleisölle, mikä oli erityisen liikuttavaa monelle vanhukselle. 

Lasten esityksen jälkeen katsottiin palvelutalon valokuvatyöpajan tuloksia valkokankaalle heijastettuna kuvaesityksenä. Tapahtuman päätteeksi tarjolla oli vielä mehua ja keksiä.

Lapset lähtivät paluumatkalle tyytyväisinä ja iloisin mielin ja toivoivat pääsevänsä toistekin kyläilemään ! -Jenni

Valokuvat: Liisa Söderlund