 |
| Valokuva: Tapio Vanhatalo |
Maanantai oli jo irti edellisen viikon intensiivisestä kenraali-esitys -putkesta. Kotimatka saapuilee perille.
Päällimmäisenä tunteena on hämmentynyt haukeus. Olemme jakaneet kotikokemukset ja aikammekin tiiviisti viimeiset viikot. Olo on kuin kesäleirin lopussa.
Jään kaipaamaan Jennin äidillisen hyväksyvää hymyä. Vaikka hän antoi meidän ymmärtää, että hän on ammentanut siitä mitä on eteen tullut, on hänellä ollut selkeä punainen lanka, jota seurata. Sen ympärille on sitten rakenneltu.
En tunne muita osallistujia, mutta tiedän kuinka he liikkuvat ja voin aavistaa kunkin tavan reagoida liikkeellisesti. Huojentavaa, voi jättää sanat niin vähiin kuin mahdollista.
Tiloja on jaettu ties keiden kanssa. Yleensä sovussa, toisinaan sanoja on sinkoillut. Me hiljaa, vähä vähältä reviiriämme tunnustellen ja paikkaamme lunastellen.
-Anne
 |
| Valokuva: Tapio Vanhatalo |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti