keskiviikko 9. elokuuta 2017

Elokuun harjoitukset alkoivat Aidatut unelmat-esityksestä

Pinnat jalkojen alla

Tiistai
Kanneltalon auditorion lattia on nihkeä. Työryhmä kiskoo kesän odotuksen jälkeen mustia lenkkareita ja tennareita jaloistaan viilentääkseen varpaitaan. Ulkona on vihdoin kesä, piirin keskelle aseteltuja päivän olotilaa kuvaavia kuvia etsiskellessä hikiset sukat jättävät eri kokoisia ja muotoisia polkuja mattoon. Askelten ääni uppoaa akustiikkalevyihin, jalkaparit kävelevät hiljaa takaisin paikoilleen, istahtavat alas ja ristiin. Ilmastointi viilentää sukkia, pian yksi solmii kengät takaisin jalkoihinsa pitämättä kiirettä tai ääntä.


Torstai
Juoksemme tampaten Kannelmäen Sitratorin kivetystä. Ketjuhippaa; jotkut kiemurtelevat kädet toisissaan kiinni. Yksi kaatuu, housut, kasvot ja silmälasit ottavat osumaa harmaaseen laattaan. Vauhdikasta. Kävelevien ja muutoin etenevien ihmisten poluista voisi tehdä toistuvia kuvioita maahan. Loputon kaarto kulma-Alepaan tai junaan jatkuu tasaisena ihmisvirtana. Torilla tennispallot pomppivat kauas pudottajaansa karkuun portaita pitkin. Laatat ovat kylmiä vasten reittä, kun istahdan kukkapenkin reunaan katsomaan.

Viheraukion kasvusto on puolestaan noussut viime näkemästä. Täytyy talloa ja tarpoa päästäkseen edemmäs. On ihme, että mittaiseni horsmikon ja heinikon lomaan on jäänyt useita aukioita: niissä on hyvä olla. Polkujen littaantuneet heinät muodostavat jaloille maton. Maa joustaa jalkojen alla, multa on kesäsateiden jäljiltä kimmoisaa ja tiivistä. Kun laskeutuessani maahan levitän heinäaukiolle koko pituuteni, vieressä kiirehtii muurahainen.

Lauantai

Kenkien riisuminen pehmeällä nurmella on varsin vapauttavaa. Korret jäävät varpaiden väliin ja tummanvihreäksi liaksi jalkapohjiin. Korkealle ylle kurottuvat puut ovat tiputtaneet risuja maahan, jalkapohjat totuttelevat väistämään niistä suurimpia. Pikkukivet uppoavat mattoon juostessa niiden yli: nurmi pehmentää tärähdykset ja pienet kovat sattumat, jalat säilyvät ehjinä tallomisesta. Ruoho painautuu hiljattain matalammaksi kulkemillamme radoilla. Jos niillä kulkisi kauan, jäljelle jäävät polut muistuttaisivat olympiarenkaita.

-Juuli

Valokuvat: Sari Palmgren 

Ei kommentteja:

Voit kommentoida klikkaamalla tekstin otsikkoa. Tekstin lopusta löydät kommentointi-linkin.

© Zodiak – Uuden tanssin keskus