maanantai 18. toukokuuta 2015

6. Kotimatkalla teoksen harjoitus

Viime maanantain treeneissä tekemisen lomassa kävi mielessäni muutamia teemoja, jotka sitten viikon aikana palailivat mieleeni.
Häpeä
Sitratorin keskellä maatessani en voinut olla miettimättä häpeän teemaa. Kuinka vapauttavaa onkaan tiedostaa se ja antaa sen olla läsnä. Ei kai häpeässäkään ole mitään hävettävää. Taustani takia häpeä on ollut elämässäni aina voimakkaasti läsnä.  Sen takia en varmaan osaa itse aina arvioida että mikä oikeasti on hävettävää ja mikä ei.
Arkkitehtuuri / Koti
Sitratorin ja Kanneltalon julkitilan arkkitehtuuri muodostaa oivan taustan "kodikkaalle" esityksellemme. Kontrastia on riittämiin, jotta tulemme näkyviin. Sitratorin seutu on pieni arkkitehtuuriutopia, siitä puuttuu historialliset kerrostumat ja käyttäjäkuntakin on valitettavan yksipuolista. Asettuminen sinne vaatii monelta itsensä turruttamista. Väitetäänkin että riippuvuudet johtuvat usein juurettomuuden tunteesta. Esityksemme esineistö voisi viitata aikoihin ennen Sitratorin rakentamista. 40- ja 50-luvuilla jälleenrakennuksen aika oli asettumisen ja oman kodin rakentamisen aikaa. Ehkä sen aikakauden kalusteet symboloivat monille kotia.
Liikkuvuus
Meidät jaettiin treeneissä staattiseen ja liikkuvaan ryhmään. Onnekseni sain olla liikkuvissa. Nykyisin olen jo osannut pysaähtyä tekemään kotia ja jopa pidän sitä arvokkaana asiana. Aiemmin olin nomadi ja ajattelin että kohta täytyy taas muuttaa. Kotoa olen perinyt tavan, taitaa nykyinen kotini olla koti numero 20. Liikuin yliampuvan repivästi paikasta toiseen, muistot mielessä.
Taide osana arkea
Sitä ymmärtääkseni projisoimme tässä esityksessä.
-Anne Harju

Ei kommentteja:

Voit kommentoida klikkaamalla tekstin otsikkoa. Tekstin lopusta löydät kommentointi-linkin.

© Zodiak – Uuden tanssin keskus