Vuonna 2015 tehdyt kotivideot ovat nyt kaikkien nähtävillä netissä. Ryhmä erilaisia ihmisiä kokoontui koreografi Sari Palmgrenin johdolla Kanneltalolle maanantaisin ja syventynyi liike ja video työskentelyyn syksyn 2015 aikana. Nämä lolme kotivideota ovat työpajan lopputulos. Kotivideoissa teemana on koti, oma tila ja kasvottomuus.
Esiintyjät/ Koreografia: Satu Mäkinen, Sanni Naukkarinen, Anni Karvinen, Maarit Paavilainen, Riikka Husso, Tuula Suitiala, Marjukka Savolainen, Tom Lönnqvist, Liina Nevalaita, Lilja Nevalaita, Anne Harju ja Ulpu Korpi
Ohjaaja / Koreografi / Editointi: Sari Palmgren
Kuvaaja: Päivi Kettunen
Äänisuunnittelija / Säveltäjä: Tuomas Norvio
Osa äänimateriaalista: MNO- Musiikkikurssin osallistujat
Tuotanto: Zodiak – Uuden tanssin keskus, Helsingin kaupunki ja Kanneltalo
Koreografi Sari Palmgren:
Minun nimeni on- hankkeen teema vuonna 2015 oli koti. Teema on tullut alueen osallistujilta/asukkailta ja sitä käsiteltiin eri tavoin vuonna 2015.
Pidin syys-joulukuussa 2015 työpajaa, jonka tarkoituksena oli tehdä kotivideo-tanssielokuvat. Kotivideo kurssilla kodin teemaa käsiteltiin keskustelujen, liikkeen, videon, musiikin ja kirjoitustehtävien kautta. Työpajan aikana kuvaaja Päivi Kettunen opetti ja kertoi kuvallisesta ajattelusta sekä äänisuunnittelija/säveltäjä Tuomas Norvio kertoi äänisuunnittelusta. Noin puolessa välissä kurssia ryhmä jakaantui kolmeksi pienryhmäksi yhden kodin ympärille, joka oli yhden kurssilaisen oma koti. Viikottaisten tapaamisten lisäksi harjoittelimme ryhmissä kotona. Eri teemat muodostuivat tekemämme työn ja ehdotuksieni pohjalta.
Kaikille videoille yhteistä on kasvottomuus niiden alussa, joka tuo esiin liikkeen, kehon ja henkilön -joka voisi olla kuka tahansa: näin katsoja uppoaa heti enemmän liikkeeseen kuin henkilöhahmoon.
perjantai 23. syyskuuta 2016
sunnuntai 4. syyskuuta 2016
Hiilivapaa Vantaa Flash mob
Mukaan Flash mobeihin mahtuu vielä! Syksyn 2016 aikana järjestetään vielä viisi eri flash mobbia ympäri Helsinkiä. Flash mobit ovat rakentuneet kesän 2016 ja syksyn 2016 aikana Minun nimeni on-projektin flash mob kursseilla.
Osallistujat saavat kirjalliset ohjeet mitä flash mobissa tehdään ja miten se etenee. Flash mobiin voivat tulla mukaan eri ikäiset ihmiset. Aikaisempaa tanssitaustaa ei tarvitse olla, sillä useat flash mobit ovat yksinkertaisia ja erilaisten ihmisten toteutettavissa.
Tulevat flash mobit teemoineen ovat:
Ke 12.10 klo 17.-17.30 välillä, Valta, identiteetti, sattuman valinta
To 27.10 klo 18.-18.15 välillä, Valta
Ma 31.10 klo 16.-17.00 välilllä, hallituksen krittiikki
Ma 21.11 klo 16.30-18.15 välillä, identiteetti
Ke 14.12 klo 19.-20.00 välillä, ympäristö, energiankäyttö
Itse Flash mobit ovat suurimmalta osin lyhyitä, noin 3-6min., mutta joihinkin tarvitaan tapaaminen ennen ja jälkeen itse Flash mobia mm. tarpeiston jakamista varten.
Olemme perustaneet facebookkiin ryhmän "MNO flash mobit syksy 2016", johon voit liittyä jos sinulle käy joku ajankohdista ja haluat osallistua. Voit myös laittaa viestiä osoitteeseen ja pyytää pääsyä ryhmään tai ohjeita sähköpostitse: yleisotyo@zodiak.fi, täältä saat myös lisätietoa Flash mobeista.
lauantai 3. syyskuuta 2016
Rauhantanssi Flash mob
Mukaan Flash mobeihin mahtuu vielä! Syksyn 2016 aikana järjestetään vielä viisi eri flash mobbia ympäri Helsinkiä. Flash mobit ovat rakentuneet kesän 2016 ja syksyn 2016 aikana Minun nimeni on-projektin flash mob kursseilla.
Osallistujat saavat kirjalliset ohjeet mitä flash mobissa tehdään ja miten se etenee. Flash mobiin voivat tulla mukaan eri ikäiset ihmiset. Aikaisempaa tanssitaustaa ei tarvitse olla, sillä useat flash mobit ovat yksinkertaisia ja erilaisten ihmisten toteutettavissa.
Tulevat flash mobit teemoineen ovat:
Ke 12.10 klo 17.-17.30 välillä, Valta, identiteetti, sattuman valinta
To 27.10 klo 18.-18.15 välillä, Valta
Ma 31.10 klo 16.-17.00 välilllä, hallituksen krittiikki
Ma 21.11 klo 16.30-18.15 välillä, identiteetti
Ke 14.12 klo 19.-20.00 välillä, ympäristö, energiankäyttö
Itse Flash mobit ovat suurimmalta osin lyhyitä, noin 3-6min., mutta joihinkin tarvitaan tapaaminen ennen ja jälkeen itse Flash mobia mm. tarpeiston jakamista varten.
Olemme perustaneet facebookkiin ryhmän "MNO flash mobit syksy 2016", johon voit liittyä jos sinulle käy joku ajankohdista ja haluat osallistua. Voit myös laittaa viestiä osoitteeseen ja pyytää pääsyä ryhmään tai ohjeita sähköpostitse: yleisotyo@zodiak.fi, täältä saat myös lisätietoa Flash mobeista.
maanantai 29. elokuuta 2016
Mentorointiryhmän esittely: Triitanssijat
Teoksen raakile alkoi muotoutua työrymän päässä vuoden 2016 alussa, jolloin kirjoitimme ja lähetimme MNO projektille hakemuksen, jolla haimme paikkaa mentorointiryhmänä. Esityksen työnimenä oli Puutyöpaja, ryhmän nimi Triitanssijat.
PIdimme Triitanssijoiden ensimmäiset treenit Kanneltalolla 14. Helmikuuta.
Lähestyimme aihetta leikin ja vapaan liikkeen kautta ja heti alusta saakka aloimme luoda isosti erilaisia ideoita. Yhtenä inspiraationa olivat tarinat, erityisesti muinaisskandinaavinen Yggdrasil saga, mutta myös lapsuudesta tutut runot ja kertomukset. Työryhmäme jäsenet ovat viettäneet lapsuutensa eri maissa ja kulttureissa ja tästä syntyi kiinnostus eri kulttuurien puu-aiheisiin tarinoihin. Näitä kuullaan myös itse esityksessä.
Kevään edetessä meillä oli valtava määrä idoita, mutta kiinnostavien aiheiden valinta ja niiden muuttaminen abstraktiksi liikemateriaaliksi olikin yllättävän vaikeaa. Tässä vaiheessa saimme arvokasta apua mentoriltamme koreografi Jenni Koistiselta.
PIdimme Triitanssijoiden ensimmäiset treenit Kanneltalolla 14. Helmikuuta.
Lähestyimme aihetta leikin ja vapaan liikkeen kautta ja heti alusta saakka aloimme luoda isosti erilaisia ideoita. Yhtenä inspiraationa olivat tarinat, erityisesti muinaisskandinaavinen Yggdrasil saga, mutta myös lapsuudesta tutut runot ja kertomukset. Työryhmäme jäsenet ovat viettäneet lapsuutensa eri maissa ja kulttureissa ja tästä syntyi kiinnostus eri kulttuurien puu-aiheisiin tarinoihin. Näitä kuullaan myös itse esityksessä.
 |
| Ensimmäiset treenit helmikuussa |
Teoksessa esiintyjinä ovat triitanssijoiden lisäksi puut ja ympäröivä metsä. Tämän vuoksi oli erittäin tärkeää, että löytäimme tanssikavereiksemme juuri oikeat puut. Muutaman etsintäretken jälkeen löysimme täydellisen tanssisalin Malminkartanon lähimetsästä hevostallin takaa ja toukokuusta lähtien aloimme pitämään kaikki treenit omassa metsässämme. Kesän aikana harjoitussalissamme vierainamme on käynyt mm koiranulkoiluttajia, auringonottajia, retkeilijöitä ja hurja 4v syntymäpäivien aarteenetsintäjoukko.
 |
| Helmikuu 2016 |
 |
| Toukokuu 2016 |
 |
| Kesäkuu 2016 |
Nyt teos on viittä vaille valmis, ja sillä on oikea nimikin “Mitä puut tekevät syyskuussa?”. Tervetuloa katsomaan ☺
Mitä puut tekevät syyskuussa
pe 16.9. ja su 18.9. 2016
"Mitä puut tekevät syyskuussa" on matka urbaanista luontoon.
Puista kertovat tarinat johdattavat yleisön teoksen tunnelmiin jo kävelymatkalla esityspaikalle. Esitys koostuu neljästä kohtauksesta, joissa liikutaan empatiasta etääntymiseen ja riistosta luottamukseen. Esiintyjiä ovat kolmen tanssijan lisäksi puut, maa ja ympäröivä luonto.
"Mitä puut tekevät syyskuussa"- teos istuttaa ajatuksia puiden, ihmisten ja kaiken elollisen yhteiselosta. Se on versonut työryhmän kiinnostuksesta luontoon tanssin kohteena, osallistujana sekä tietenkin tanssisalina. Se on kasvanut esityspaikan ehdoilla, inspiraationaan muinaisskandinaavisen mytologian maailmanpuu Yggdrasill sekä esihistorian elävät toteemipaalut.
Esitys alkaa 16.9. Sitratorin ja 18.9. Antinniityn sadonkorjuujuhlasta.
"Mitä puut tekevät syyskuussa" on Minun nimeni on -projektin mentorointiryhmän teos. Esitys ei ole esteetön.
Työryhmä:
Tanssijat: Liina Nevalaita, Anne Harju, Ulpu Korpi
Fred Baube (Ideointi)
Jenni Koistinen (mentori)
Lukijat: Anmol Kumar, Dimitri Gogolashvili, Fred Baube
Opas: Nina Kapiainen
keskiviikko 24. elokuuta 2016
Triitanssijat
Triitanssijat-työryhmä on työskennellyt kevään ja syksyn 2016 aikana Minun nimeni on-hankkeessa mentorinaan Jenni Koistinen. Yhden lopputuleman Mitä puut tekevät syyskuussa? -esityksen voi nähdä osana Urbaaniluonto-tapahtumaa 16.9. - 18.9.2016.
Urbaaniluonto- tapahtuma facebookissa: https://www.facebook.com/events/1762017857389332/
Tanssijat: Anne Harju, Ulpu Korpi ja Liina Nevalaita
Koreografia: Tanssijat ja Fred Baube
Mentori: Jenni Koistinen
 |
| Valokuvat: Anne Harju |
tiistai 23. elokuuta 2016
Etsimme vapaaehtoisia avustajia Sadonkorjuujuhlaan!
Tapahtuma järjestetään 16-18.9.2016 Kannelmäessä
Pe 16.9 klo 18:00 Sitratorilla Klaneettitie 5, 00420 Helsinki
La 17.9 klo 16:00 Antinniitty, Antinniitynpolku/ Leikarinpolku 00420 Helsinki
Su 18.9 klo 16:00 Antinniitty, Antinniitynpolku/ Leikarinpolku 00420 Helsinki
Haemme avustajia tuotannollisiin tehtäviin. Tehtävänä on mm. paikan järjestykseen ja ylläpitoon liittyviä tehtäviä, siivoamista, kokoamista ja purkua, ihmisten kysymyksiin vastaamista/auttamista, esiintyjien avustamista. Talkoopalkkiona saat lippuja Zodiakin esityksiin.
Jos olet kiinnostunut tulemaan avuksi, ilmoittauduthan Terhi Pursiaiselle 2.9.2016 mennessä. terhi.pursiainen@zodiak.fi, 040 8675262
 |
| Valokuva Uupi Tirronen |
keskiviikko 17. elokuuta 2016
Tule mukaan Flash mobeihin
Syksyn 2016 aikana järjestetään seitsemän eri flash mobbia ympäri Helsinkiä. Flash mobit ovat rakentuneet kesän 2016 ja syksyn 2016 aikana Minun nimeni on-projektin flash mob kursseilla.
Osallistujat saavat kirjalliset ohjeet mitä flash mobissa tehdään ja miten se etenee. Flash mobiin voivat tulla mukaan eri ikäiset ihmiset. Aikaisempaa tanssitaustaa ei tarvitse olla, sillä useat flash mobit ovat yksinkertaisia ja erilaisten ihmisten toteutettavissa.
Flash mobit teemoineen ovat:
To 25.8 klo 17.30-18.30 välillä, Tanssi rauhan puolesta
To 1.9 klo 18.30-19.15 välillä, Hiilivapaa suomi, ympäristö-teema
Ke 12.10 klo 17.-17.30 välillä, Valta, identiteetti, sattuman valinta
To 27.10 klo 18.-18.15 välillä, Valta
Ma 31.10 klo 16.-17.00 välilllä, hallituksen krittiikki
Ma 21.11 klo 16.30-18.15 välillä, identiteetti
Ke 14.12 klo 19.-20.00 välillä, ympäristö, energiankäyttö
Itse Flash mobit ovat suurimmalta osin lyhyitä, noin 3-6min., mutta joihinkin tarvitaan tapaaminen ennen ja jälkeen itse Flash mobia mm. tarpeiston jakamista varten.
Olemme perustaneet facebookkiin ryhmän "MNO flash mobit syksy 2016", johon voit liittyä jos sinulle käy joku ajankohdista ja haluat osallistua. Voit myös laittaa viestiä osoitteeseen ja pyytää pääsyä ryhmään tai ohjeita sähköpostitse: yleisotyo@zodiak.fi, täältä saat myös lisätietoa Flash mobeista.
Osallistujat saavat kirjalliset ohjeet mitä flash mobissa tehdään ja miten se etenee. Flash mobiin voivat tulla mukaan eri ikäiset ihmiset. Aikaisempaa tanssitaustaa ei tarvitse olla, sillä useat flash mobit ovat yksinkertaisia ja erilaisten ihmisten toteutettavissa.
Flash mobit teemoineen ovat:
To 25.8 klo 17.30-18.30 välillä, Tanssi rauhan puolesta
To 1.9 klo 18.30-19.15 välillä, Hiilivapaa suomi, ympäristö-teema
Ke 12.10 klo 17.-17.30 välillä, Valta, identiteetti, sattuman valinta
To 27.10 klo 18.-18.15 välillä, Valta
Ma 31.10 klo 16.-17.00 välilllä, hallituksen krittiikki
Ma 21.11 klo 16.30-18.15 välillä, identiteetti
Ke 14.12 klo 19.-20.00 välillä, ympäristö, energiankäyttö
Itse Flash mobit ovat suurimmalta osin lyhyitä, noin 3-6min., mutta joihinkin tarvitaan tapaaminen ennen ja jälkeen itse Flash mobia mm. tarpeiston jakamista varten.
Olemme perustaneet facebookkiin ryhmän "MNO flash mobit syksy 2016", johon voit liittyä jos sinulle käy joku ajankohdista ja haluat osallistua. Voit myös laittaa viestiä osoitteeseen ja pyytää pääsyä ryhmään tai ohjeita sähköpostitse: yleisotyo@zodiak.fi, täältä saat myös lisätietoa Flash mobeista.
tiistai 16. elokuuta 2016
Keikka Urbaaniluonto-iltamissa – avoin haku akustisille bändeille ja muille musiikkiyhtyeille
Zodiak – Uuden tanssin keskuksen Helsingin Kaarelan alueella toimiva Minun nimeni on –taideprojekti toteuttaa vuonna 2016 kaupunkiviljelyä ja taidetta yhdistävän Urbaaniluonto-projektin yhteistyössä Helsingin Taiteilijaseuran kanssa. Projektin huipennuksena syksyllä juhlitaan Kannelmäkeen perustetuilla yhteisöpuutarhoilla sadonkorjuuta. Iltamien ohjelmassa nähdään muun muassa tanssiesityksiä ja nautitaan puutarhojen sadosta valmistettua ruokaa.
Tapahtumaan toivotaan mukaan musiikkiesityksiä ruokapalkkiota vastaan.
Minun nimeni on –projekti toivoo tyylilajiin katsomatta bändejä tai muita musiikkiyhtyeitä esittämään iltamissa 3-5 kappaleen mittaisen setin.
Perjantaina 16.9. on mahdollisuus äänentoistoon, lauantaina ja sunnuntaina esitykset tapahtuvat akustisesti. Vastaamme mielellämme äänentoistoon liittyvissä kysymyksissä, yhteydenotot sähköpostitse.
Iltamat järjestetään perjantaina 16.9.2016 klo 18 Sitratorilla ja lauantaina sekä sunnuntaina 17.9. ja 18.9.2016 klo 16 Antinniityllä yhteisöpuutarhojen yhteydessä. Matkat paikanpäälle omalla kustannuksella.
Pyydämme avoimia hakemuksia 29.8.2016 mennessä osoitteeseen yleisotyo@zodiak.fi. Hakemuksissa tulee olla yhtyeen nimi, kuvaus kokoonpanosta, edustettu tyylilaji sekä lyhyesti aiemmat esiintymiset. Mukaan mahtuu 5-6 esiintyjää. Ilmoitamme valinnan tulokset 31.8.2016 mennessä.
Lisätietoja ja tiedustelut:
terhi.pursiainen@zodiak.fi
Tapahtumaan toivotaan mukaan musiikkiesityksiä ruokapalkkiota vastaan.
Minun nimeni on –projekti toivoo tyylilajiin katsomatta bändejä tai muita musiikkiyhtyeitä esittämään iltamissa 3-5 kappaleen mittaisen setin.
Perjantaina 16.9. on mahdollisuus äänentoistoon, lauantaina ja sunnuntaina esitykset tapahtuvat akustisesti. Vastaamme mielellämme äänentoistoon liittyvissä kysymyksissä, yhteydenotot sähköpostitse.
Iltamat järjestetään perjantaina 16.9.2016 klo 18 Sitratorilla ja lauantaina sekä sunnuntaina 17.9. ja 18.9.2016 klo 16 Antinniityllä yhteisöpuutarhojen yhteydessä. Matkat paikanpäälle omalla kustannuksella.
Pyydämme avoimia hakemuksia 29.8.2016 mennessä osoitteeseen yleisotyo@zodiak.fi. Hakemuksissa tulee olla yhtyeen nimi, kuvaus kokoonpanosta, edustettu tyylilaji sekä lyhyesti aiemmat esiintymiset. Mukaan mahtuu 5-6 esiintyjää. Ilmoitamme valinnan tulokset 31.8.2016 mennessä.
Lisätietoja ja tiedustelut:
terhi.pursiainen@zodiak.fi
perjantai 12. elokuuta 2016
Flash mobien koekäyttöä
Kokoonnuimme jälleen keskiviikkona 10.8 klo 17 keskustelemaan projekteistamme. Suunnittelimme kuinka flash mobit ohjeistetaan tunnin päästä tuleville esiintyjille.
Tiistaina kokeilimme tanssijoiden avulla miltä flash mobit näyttävät kun esiintyjiä on enemmän. Tällä kertaa tarkoitus on fiksata flash mobien muotoa tarkemmaksi. Tiistaina flash mobin suunnittelija katsoi esitykset ulkopuolelta, jotta hän näkee miltä flash mob näyttää ulkoapäin. Tänään tarkoitus on kokeilla samoja asioita uudestaan tarkennetuin ohjein.
Minä en voinut edellisenä päivänä kokeilla omaa fläsäriä, mutta keskiviikkona se onnistuu. Olin tosin viimeisenä ja väsymys alkoi jo hiipiä silmiin, kun olimme esiintyneet lähes kaksi tuntia Sitra torilla. Välillä torin juoppoyleisö kommentoi huutelemalla. Usein joku heidän joukostaan neuvoi kaveriaan jättämään taiteilijat rauhaan. Minua hymyilytti. Välillä ohikulkijoita oli enemmän ja he pysähtyivät katsomaan, joku kuvaakin jo. Se on hyvää harjoitusta varsinaisia fläsärejä ajatellen.
Ulkona on kivaa tanssia, on ollut pääosin hyviä ilmojakin. Uudet tanssijat ovat mukavia ja innostuneita. Siitä tulee hyvää energiaa. Oma intoni on väsymyksen ja pitkän kesätauon jälkeen vähän laimeampi. Jouduin olemaan ekan päivän pois kurssilta ja tuntuu, että vasta nyt kolmantena päivänä työstetään omaa projektiani. Vaikka on ollut kiva esiintyä muiden fläsärien testauksessa, haluaisin jo päästä eteenpäin omassani. Suunnitelmani oli jo viimekertaisella kurssi jaksolla melko valmis. Tänään olen saanut palautetta, että se on liian monimutkainen. Olen vähän pettynyt.
Harjoitellessamme huomaamme, että moni idea ei välitykään katsojalle asti. Pohdimme tapoja selkeyttää viestiä. Nyt näyttää siltä, että lyhytkestoiset ja yksinkertaiset esitykset ovat sopivimpia flash mobeiksi. Ensimmäisellä jaksolla keskustelimme projektin pääteemoihin liittyen todella filosofisia ja syvällisiä. Nyt näyttää siltä, että oman aatteen sovittaminen viiden minuutin äänettömään esitykseen on todella haastavaa. Useat jutut, jotka ideana kuulostivat tosi näyttäville ja selkeille eivät sitä esityksen fyysisessä muodossa enää olekaan. Suunnittelen jo poliittisten mielipiteideni sysäämistä fläsärin osalta syrjään. Mietin olisiko sittenkin pelkkä taiteellinen esitys parempi vaihtoehto.
-Linnéa
 |
| Valokuvat: Sari Palmgren |
-Linnéa
tiistai 9. elokuuta 2016
Flash mob kurssi jatkui elokuussa
Maanantaina 8.8. oli taas aika palata flash mobien pariin kesän tauon jälkeen. Pari kuukautta pyörähtikin tapansa mukaan hyvin sukkelaan ja nyt pitäisi ryhtyä jo kunnolla tuumasta toimeen. Tänään ei kuitenkaan ollut vielä toiminnan aika, sillä kävimme läpi kurssilaisten kesken, millaisia suunnitelmia kullakin oli kesän aikana syntynyt ja minkälaisella aikataululla tuleva viikko tulisi toteutumaan. Vaikka kesäkuussa tuntui, että ennen kurssin loppuosaa on vielä kaikki aika maailmassa, tuntui, etteivät omat ajatukset olleet muovautuneet kovin jäsentyneeseen muotoon ja yllättävän vaikeaa välillä onkin jotain ajatushattaraa saattaa verbaalisesti muiden ymmärrettävään muotoon. Mutta vähän haparoivastakin ajatusraakileista se jäsennysprosessi sitten liikkeelle lähtee.
Omat ideani muuttuivat aika paljon kesän aikana ja joistakin suunnitelmista luovuin kokonaan, sillä fokusoiduin miettimään, minkälaiset flash mobit olisivat sellaisia, jotka toimisivat oletuksella että kuka tahansa, millä tahansa tanssitaustalla saattaisi osallistua. Haastavalta tuntuukin kehitellä ideoita, jotka olisivat liikkeellisesti mahdollisimman kiinnostavia, mutta eivät kuitenkaan liian haastavia. Toisaalta on ollut myös todella kiinnostavaa mietiskellä tanssia ja liikettä vähän eri näkökulmasta, sillä vaikka tanssia olenkin jonkun verran harrastanut, niin en ole koskaan varsinaisesti tehnyt koreografioita itse. Kun mahdollisimman selkeät scoret eli käsikirjoitukset on saatu aikaiseksi, seuraava haaste onkin kerätä mahdollisimman paljon osallistujia flash mobbailemaan!
-Karoliina Kuisma
Omat ideani muuttuivat aika paljon kesän aikana ja joistakin suunnitelmista luovuin kokonaan, sillä fokusoiduin miettimään, minkälaiset flash mobit olisivat sellaisia, jotka toimisivat oletuksella että kuka tahansa, millä tahansa tanssitaustalla saattaisi osallistua. Haastavalta tuntuukin kehitellä ideoita, jotka olisivat liikkeellisesti mahdollisimman kiinnostavia, mutta eivät kuitenkaan liian haastavia. Toisaalta on ollut myös todella kiinnostavaa mietiskellä tanssia ja liikettä vähän eri näkökulmasta, sillä vaikka tanssia olenkin jonkun verran harrastanut, niin en ole koskaan varsinaisesti tehnyt koreografioita itse. Kun mahdollisimman selkeät scoret eli käsikirjoitukset on saatu aikaiseksi, seuraava haaste onkin kerätä mahdollisimman paljon osallistujia flash mobbailemaan!
-Karoliina Kuisma
torstai 30. kesäkuuta 2016
Kesälukemista
Tervehdys kaikille Zodiakin toimistolta!
Toivottavasti mahdollismman moni teistä on jo rennoissa kesälomatunnelmissa. Haastattelin MNO-taiteilijoitamme Sari Palmgrenia, Jukka Tarvaista ja Jenni Koistista Zodiakin ensi syksyn ohjelmalehteä varten. Kävimme keskustelua siitä, mikä merkitys hankkeessa työskentelyllä on heille ja miten valta ja vallankäyttö ilmenee taiteellisessa työskentelyssä. Ohjelmalehti ilmestyy elokuun alussa, mutta tässä teille haastattelun pitkä versio jo etukäteen luettavaksi.
Lokoisia hetkiä riippumatossa ja muistakaa käydä myös Antinniityn ja Sitratorin kasvimailla!
Kaunista kesää ja nähdään taas syksyllä. Jutun lopussa syksyn tärkeät tapahtumat: Flash Mob-kurssi ja Urbaaniluoto-iltamat Antinniityllä. Käythän peukuttamassa tapahtumalle lisärahoitusta osoitteessa:
https://www.helen.fi/kampanjat/kaupunkienergiaa/kesan-2016-tapahtumakalenteri/urbaaniluonto--kaupunkilaisten-yhteinen-sadonkorjuujuhla/
T. Katja - Zodiakin yleisötyövastaava
Minun nimeni on - mietteitä taiteesta ja vallasta
Zodiakin Minun nimeni on -taidehanke on toiminut syksystä 2012 saakka, ensin Vuosaaressa ja sen jälkeen vuodesta 2013 alkaen Kannelmäessä ja koko Kaarelan alueella. Tanssitaiteilijat Jenni Koistinen (JK), Jukka Tarvainen (JT) ja Sari Palmgren (SP) ovat olleet mukana Helsingin kulttuurikeskuksen rahoittamassa hankkeessa alusta alkaen. Hankkeen tavoitteena on tarjota taidetta ja taiteen tekemisen mahdollisuuksia Helsingin eri lähiöissä.
SP: Olemme nyt työskennelleet useamman vuoden Kannelmäen alueella ja sinne on jo muodostunut oma yhteisönsä. Tuntuu hyvältä, kun menee käymään Kanneltalolla ja matkalla tapaa ihmisiä, jotka ovat olleet mukana Minun nimeni on -hankkeessa tai törmää samoihin tuttuihin Zodiakissa ja muissa tapahtumissa.
JT: Taidan tuntea enemmän ihmisiä Kaarelasta kuin omalta asuinpaikaltani. Minun nimeni on -hanke on yhdistänyt todella eri ikäisiä ihmisiä, jotka eivät olisi muuten kohdanneet, työskentelemään yhdessä. Taiteilijana olen hankkeen kautta joutunut ja päässyt uuden äärelle ja kehittynyt ammatillisesti. Osallistujille on voinut taiteen tekemisen kautta tarjota poikkeuksellisia kokemuksia.
SP: Minua on välillä jännittänyt uusien ryhmien tapaaminen, esimerkiksi kun työskentelin ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten nuorten kanssa. Työskentely heidän kanssaan oli aivan mahtavaa - ehkä paras ryhmä mitä minulla on koskaan ollut. Hankkeessa työskentely rikastuttaa omaa elämää. Vaatii rohkeutta asettua erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja välillä miettii, että mitenköhän tämä homma oikein hoituu. Samalla on kuitenkin olo, että on oikealla asialla ja että juuri tätä minun pitääkin tehdä.
JT: Huomaan, että olen valmiimpi ja rohkeampi menemään mukaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tässä työssä pitää olla joustavuutta, sovelluskykyä ja rohkeutta siihen, että uskaltaa mennä vähemmälläkin suunnitelmalla ohjaustilanteeseen ja luottaa siihen, että kun on oikeasti läsnä tilanne kertoo, mihin suuntaan kannattaa edetä. On oppinut huomaamaan, ettei ole kyse sen kummemmasta kuin että on valmis joustamaan omasta suunnitelmastaan. Samalla oma ”työkalupakki” on kasvanut ja on oppinut yhä uusia ja parempia tapoja ohjata.
SP: Ei-ammattilaisten kanssa työskentely auttaa minua ymmärtämään paremmin kenelle teoksiani teen. Yhteisessä taiteen tekemisen prosessissa katsojan ajatusmaailma ja näkemykset taiteesta avautuvat aivan uudella tavalla. En ole koskaan ollut kiinnostunut tekemään teoksiani vain muille ammattilaisille tai käsittelemään teoksissani taiteen sisäisiä ongelmia ja nämä ajatukset ovat vain vahvistuneet Minun nimeni on -hankkeessa työskentelyn myötä.
JT: Teosten tekeminen ei- ammattilaisten kanssa on avannut näkemään myös omaa työskentelyä uusin silmin. Työryhmätyöskentelyssä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuinka työ tehdään. Ei- ammattilaisten kanssa työskennellessä havahtuu siihen, mitä ammattilaisuus tuo tullessaan ja mitä asioita pitää itsestään selvyyksinä.
SP: Ihmisillä voi olla idealistinen kuva siitä, miten taidetta tehdään. Tanssiteoksen tekoprosessissa keskeisessä asemassa on taito toimia ryhmässä. Tämä ei ole ihmisille välttämättä kovin tuttua ja yksi vahvuutemme onkin saada erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä ja tutustuttaa heidät siihen, miten ryhmätyöskentely toimii.
JK: Hankkeen aikana olemme pyrkineet kuuntelemaan osallistujien tarpeita ja toiveita siitä, millaisia taideprojekteja he haluaisivat omalla asuinalueellaan toteuttaa. Valta on keskeinen teema, jonka kanssa joutuu tekemisiin heti, kun ryhtyy työskentelemään erilaisissa toimintaympäristöissä ei-ammattilaisten kanssa.
SP: Monesti meillä on ryhmiä, joissa ihmiset haluavat tulla liikkumaan tai tapaamaan muita ihmisiä. Harvemmalla osallistujalla on valmiiksi jotakin asiaa tai suuntaa, jonka takia hän tulee mukaan yhteisötaideprojektiin. Ohjaaja voi käyttää valtaa siinä, että hän päättää mihin suuntaan lähdetään etenemään. Jos tätä valtaa ei käytä, on riski että jäädään vellomaan paikoilleen. Valta tarkoittaa minulle päätöksien tekemistä sitä, että ottaa vastuun prosessin päämäärästä. Yhteisötaiteessa se tarkoittaa jatkuvaa tasapainottelemista sen kanssa, kuinka paljon päätösvaltaa osallistujille antaa ja missä vaiheessa.
SP: Vallan käsite liittyy myös tietoon ja aikaan. Projektissa taiteilijalla on työnsä kautta mahdollisuus pohtia tarvittavia ratkaisuja. Ennen harjoituksia minä olen voinut koota materiaaleja ja pystyn ehdottamaan ryhmälle, että menisimmekö tähän suuntaan. Muut tulevat paikalle suoraan töistä, eikä heillä ole välttämättä ollut käyttää aikaa projektin pohtimiseen.
JT: Toisaalta vastaavia asioita on olemassa myös ammattilaisproduktioissa. Olen ollut työryhmässä, jossa pyrittiin täydelliseen demokratiaan. Asioiden eteneminen oli käsittämättömän hidasta. Kohtauksesta saattoi tulla seitsemän eri ratkaisua, mutta koska kaikki kunnioittivat demokraattisuuden käsitettä, kukaan ei uskaltanut päättää, mikä ehdotuksista valitaan. Ennen ensi-iltaa päätösvalta oli pakko antaa jollekin henkilölle. Jos halutaan edetä johonkin tiettyyn päämäärään, roolit työryhmässä edistävät asiaa.
JK: Ajattelen valtaa positiivisena asiana. Valta sanaan liittyy paljon negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita, mutta MNO -hankkeessa ajattelen sitä positiivisen haltuun ottamisen asiana suhteessa käsittelemiimme teemoihin -
omaan ympäristöön ja taiteen tekemiseen. Tänä vuonna viljelyä ja koreografiaa yhdistävä urbaaniluontoprojekti on esimerkki positiivisesta oman ympäristön haltuun ottamisesta ja sillä tavalla vallan käyttämisestä suhteessa omaan ympäristöön. Viljelyssä on konkreettisesti otettu haltuun osa Sitratorista ja Antinniittyn alueesta kauppakeskus Kaaren takana ja on ryhdytty käyttämään niitä pienimuotoiseen omavaraisviljelyyn. Vallankäyttö suhteessa koreografian tekemiseen on käännetty myös toisinpäin. Lapset ja nuoret ovat yleensä taiteessa vastaanottajia tai osallistujia. Nyt projektissa mukanaolevat lapset suunnittelevat tanssin käsikirjoituksen ammattilaisille. Näin heillä on valta siihen, mitä esiintyjät, ammattilaiset ja aikuiset tekevät. Lapsilla on mahdollisuus itse kuvitella, millaisen tanssiesityksen he haluaisivat nähdä.
JT: Tämän syksyn aikana toteuttavassa Flash Mop -projektissa tarjotaan osallistujille mahdollisuus esittävän taiteen keinoin ottaa kantaa suuriin tai pieniin yhteiskunnallisiin tai alueellisiin epäkohtiin tai nostaa esiin jonkun itselleen tärkeän tai positiivisen ilmiön. Tieto on valtaa. Raha on valtaa. Antaako tietoa vai panttaako sitä? Rahan valta puhuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla. Kannelmäessä Sitratorilla on törmännyt siihen, että valta annetaan helposti siellä oleville laitapuolen kulkijoille, jotka voivat hallita paikkaa pelon ilmapiirillä. Osallistujien kanssa on kiinnostavaa pohtia kaupunkitilaa ja kenellä siellä on valta ja mihin julkista tilaa saa käyttää. Mitä tapahtuu, kun alue kaapataan taiteen käyttöön?
SP: Flash Mop -projektin tarkoituksena on antaa mahdollisimman paljon valtaa osallistujille. Työryhmä toimii parhaiten, kun mukana on eri taitoisia ihmisiä. Raja-aitoja voi ja saa rikkoa, mutta työryhmän jäsenet ovat parhaimmillaan, kun he saavat tehdä sitä, missä ovat vahvimpia. Minulla on koulutus viedä projekti loppuun ja tästä syystä olen aika voimakkaasti ohjannut osallistujia kohti lopputulosta. MNO -hankkeessa on ihmisiä, jotka ovat olleet niin kauan mukana, että heillä on jo valmiuksia toteuttaa asioita. Emme aloita aivan tyhjästä, jolloin ohjaaja voi vetäytyä enemmän mentorin rooliin.
JK: MNO -hankkeessa on mukana myös kaksi erillistä mentorointiryhmää niille osallistujille, jotka ovat pitkään olleet mukana projektissa esiintyjinä ja tekijöinä. Tähän asti he ovat kuitenkin olleet ohjattavan roolissa. Nyt heillä on mahdollisuus itse päättää, millaisen esityksen he haluavat tehdä. Molempien mentorointiryhmien teemat ovat korkeataiteellisia, vakavasti otettavia aiheita, joita he haluavat työllään välittää. Molemmat ryhmät ovat tarttuneet ympäristöaiheeseen ja käsittelevät sitä omalla tavallaan. Heidän esityksensä nähdään Urbaaniluonto -projektin iltamissa 16.- 18.9. Kannelmäessä.
JK: MNO -projekti on saanut aikaan erilaista omaehtoista toimintaa. Viime keväänä osa 6-luokkalaisista projektissa mukana olevista oppilaista ehdotti oma-aloitteisesti opettajalle, että he voisivat pitää nykytanssityöpajan omassa koulussaan pienemmille oppilaille. Taustana heillä oli yhden esityksen katsominen ja muutamat työpajakerrat minun kanssani. Mielestäni on mahtavaa, että he haluavat ja uskovat kykenevänsä. Tähän suuntaan haluaisinkin valta teeman kanssa mennä - kohti voimaannuttavaa vallankäyttöä! Toivon että projektin suhteen pystyisin muuttamaan työskentelyä entistä enemmän sellaiseksi, että pystyisin siirtymään itse taka-alalle ja että ihmiset voisivat ottaa valtaa omiin käsiinsä. Mutta toisaalta haluaisin myös tehdä teoksia, jotka ovat selkeästi minun omiani. Nyt tuntuu, että olen vasta päässyt aloittaan tutkimusta ja että mahdollisuuksia on olemassa valtavasti. En tiedä haluanko enää puhua osallistavasta tai yhteisötaiteesta. Etupäässä minua kiinnostaa työskennellä erilaisten ihmisten ja erilaisten ympäristöjen ja paikkojen parissa.
SP: Flash Mop -projektissa odotan, että ihmiset tulisivat jo jonkun valmiin vision kanssa, minkä asian puolesta he ovat valmiita tanssimaan. He innostuisivat siitä niin paljon, että asiat lähtisivät vyörymään kohti järjetöntä massatapahtumaa.
JT: Minä odotan, että liikutaan ja kokeillaan asioita, mutta odotan myös sitä, että pääsemme käymään keskusteluja, filosofoimaan ja pyörittelemään asioita aiheen ympäriltä. Olisi hienoa sada mukaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita paremman yhteiskunnan rakentamisesta. Haluaisin saada osallistujien käyttäytymisessä aikaan muutoksen. Itsekin aina innostun nähtyäni hyvän dokumentin tai merkityksellisen taideteoksen. Olen hetken intoa täynnä, mutta kolmen päivän päästä olenkin jo taas unohtanut hyvät aikeeni muuttaa jotakin elämässäni. Tavoitteena ja toiveena on, että Flash Mop -projektiin osallistuminen ja asioiden perinpohjainen käsittely saisi aikaan aidon muutoksen niin, että ajatukset muuttuisivat myös käytännön teoiksi. Haluaisin, että pääsisimme kaikki ihmisinä eteenpäin! On kiehtovaa nähdä, mitä tästä kehittyy ja mihin kaikkialle flash mopeja syntyy tämän syksyn aikana.
Katja Kirsi
Flash Mop -työpajat 8.-11.8. klo 17-20 - Tule mukaan esiintyjäksi Flash Mopeihin tai voit tiedustella, mahtuuko suunnitteluryhmään vielä mukaan. Projektiin voi ilmoittautua mukaan kuka tahansa yksityinen henkilö tai ihmisiä esim. yhdistyksestä, organisaatiosta tai koulusta. Projekti on maksuton eikä aiempaa osaamista eikä kokemusta tarvita. Elokuun harjoitusjakson lisäksi projektiin kuuluu Flash Mob –tempausten harjoittelua ja esitystapahtumia.
Ota yhteyttä Terhi Pursiaiseen terhi.pursiainen@zodiak.fi
Urbaaniluonto-projektin iltamat Kannelmäessä Sitratorilla perjantaina 16.9.2016 klo 18 ja Antinniityn yhteisöpuutarhassa 17.9. ja 18.9.2016 klo 16. Mukana tanssia, musiikkia ja sadonkorjuun juhla-ateria. Tapahtuma on ilmainen. Tervetuloa!
http://minunnimeni.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/mnozodiak/?fref=ts
http://www.zodiak.fi/minun-nimeni
Toivottavasti mahdollismman moni teistä on jo rennoissa kesälomatunnelmissa. Haastattelin MNO-taiteilijoitamme Sari Palmgrenia, Jukka Tarvaista ja Jenni Koistista Zodiakin ensi syksyn ohjelmalehteä varten. Kävimme keskustelua siitä, mikä merkitys hankkeessa työskentelyllä on heille ja miten valta ja vallankäyttö ilmenee taiteellisessa työskentelyssä. Ohjelmalehti ilmestyy elokuun alussa, mutta tässä teille haastattelun pitkä versio jo etukäteen luettavaksi.
Lokoisia hetkiä riippumatossa ja muistakaa käydä myös Antinniityn ja Sitratorin kasvimailla!
Kaunista kesää ja nähdään taas syksyllä. Jutun lopussa syksyn tärkeät tapahtumat: Flash Mob-kurssi ja Urbaaniluoto-iltamat Antinniityllä. Käythän peukuttamassa tapahtumalle lisärahoitusta osoitteessa:
https://www.helen.fi/kampanjat/kaupunkienergiaa/kesan-2016-tapahtumakalenteri/urbaaniluonto--kaupunkilaisten-yhteinen-sadonkorjuujuhla/
T. Katja - Zodiakin yleisötyövastaava
 |
| Valokuva: Uupi Tirronen |
Zodiakin Minun nimeni on -taidehanke on toiminut syksystä 2012 saakka, ensin Vuosaaressa ja sen jälkeen vuodesta 2013 alkaen Kannelmäessä ja koko Kaarelan alueella. Tanssitaiteilijat Jenni Koistinen (JK), Jukka Tarvainen (JT) ja Sari Palmgren (SP) ovat olleet mukana Helsingin kulttuurikeskuksen rahoittamassa hankkeessa alusta alkaen. Hankkeen tavoitteena on tarjota taidetta ja taiteen tekemisen mahdollisuuksia Helsingin eri lähiöissä.
SP: Olemme nyt työskennelleet useamman vuoden Kannelmäen alueella ja sinne on jo muodostunut oma yhteisönsä. Tuntuu hyvältä, kun menee käymään Kanneltalolla ja matkalla tapaa ihmisiä, jotka ovat olleet mukana Minun nimeni on -hankkeessa tai törmää samoihin tuttuihin Zodiakissa ja muissa tapahtumissa.
JT: Taidan tuntea enemmän ihmisiä Kaarelasta kuin omalta asuinpaikaltani. Minun nimeni on -hanke on yhdistänyt todella eri ikäisiä ihmisiä, jotka eivät olisi muuten kohdanneet, työskentelemään yhdessä. Taiteilijana olen hankkeen kautta joutunut ja päässyt uuden äärelle ja kehittynyt ammatillisesti. Osallistujille on voinut taiteen tekemisen kautta tarjota poikkeuksellisia kokemuksia.
SP: Minua on välillä jännittänyt uusien ryhmien tapaaminen, esimerkiksi kun työskentelin ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten nuorten kanssa. Työskentely heidän kanssaan oli aivan mahtavaa - ehkä paras ryhmä mitä minulla on koskaan ollut. Hankkeessa työskentely rikastuttaa omaa elämää. Vaatii rohkeutta asettua erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja välillä miettii, että mitenköhän tämä homma oikein hoituu. Samalla on kuitenkin olo, että on oikealla asialla ja että juuri tätä minun pitääkin tehdä.
JT: Huomaan, että olen valmiimpi ja rohkeampi menemään mukaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tässä työssä pitää olla joustavuutta, sovelluskykyä ja rohkeutta siihen, että uskaltaa mennä vähemmälläkin suunnitelmalla ohjaustilanteeseen ja luottaa siihen, että kun on oikeasti läsnä tilanne kertoo, mihin suuntaan kannattaa edetä. On oppinut huomaamaan, ettei ole kyse sen kummemmasta kuin että on valmis joustamaan omasta suunnitelmastaan. Samalla oma ”työkalupakki” on kasvanut ja on oppinut yhä uusia ja parempia tapoja ohjata.
SP: Ei-ammattilaisten kanssa työskentely auttaa minua ymmärtämään paremmin kenelle teoksiani teen. Yhteisessä taiteen tekemisen prosessissa katsojan ajatusmaailma ja näkemykset taiteesta avautuvat aivan uudella tavalla. En ole koskaan ollut kiinnostunut tekemään teoksiani vain muille ammattilaisille tai käsittelemään teoksissani taiteen sisäisiä ongelmia ja nämä ajatukset ovat vain vahvistuneet Minun nimeni on -hankkeessa työskentelyn myötä.
JT: Teosten tekeminen ei- ammattilaisten kanssa on avannut näkemään myös omaa työskentelyä uusin silmin. Työryhmätyöskentelyssä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuinka työ tehdään. Ei- ammattilaisten kanssa työskennellessä havahtuu siihen, mitä ammattilaisuus tuo tullessaan ja mitä asioita pitää itsestään selvyyksinä.
SP: Ihmisillä voi olla idealistinen kuva siitä, miten taidetta tehdään. Tanssiteoksen tekoprosessissa keskeisessä asemassa on taito toimia ryhmässä. Tämä ei ole ihmisille välttämättä kovin tuttua ja yksi vahvuutemme onkin saada erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä ja tutustuttaa heidät siihen, miten ryhmätyöskentely toimii.
JK: Hankkeen aikana olemme pyrkineet kuuntelemaan osallistujien tarpeita ja toiveita siitä, millaisia taideprojekteja he haluaisivat omalla asuinalueellaan toteuttaa. Valta on keskeinen teema, jonka kanssa joutuu tekemisiin heti, kun ryhtyy työskentelemään erilaisissa toimintaympäristöissä ei-ammattilaisten kanssa.
SP: Monesti meillä on ryhmiä, joissa ihmiset haluavat tulla liikkumaan tai tapaamaan muita ihmisiä. Harvemmalla osallistujalla on valmiiksi jotakin asiaa tai suuntaa, jonka takia hän tulee mukaan yhteisötaideprojektiin. Ohjaaja voi käyttää valtaa siinä, että hän päättää mihin suuntaan lähdetään etenemään. Jos tätä valtaa ei käytä, on riski että jäädään vellomaan paikoilleen. Valta tarkoittaa minulle päätöksien tekemistä sitä, että ottaa vastuun prosessin päämäärästä. Yhteisötaiteessa se tarkoittaa jatkuvaa tasapainottelemista sen kanssa, kuinka paljon päätösvaltaa osallistujille antaa ja missä vaiheessa.
SP: Vallan käsite liittyy myös tietoon ja aikaan. Projektissa taiteilijalla on työnsä kautta mahdollisuus pohtia tarvittavia ratkaisuja. Ennen harjoituksia minä olen voinut koota materiaaleja ja pystyn ehdottamaan ryhmälle, että menisimmekö tähän suuntaan. Muut tulevat paikalle suoraan töistä, eikä heillä ole välttämättä ollut käyttää aikaa projektin pohtimiseen.
JT: Toisaalta vastaavia asioita on olemassa myös ammattilaisproduktioissa. Olen ollut työryhmässä, jossa pyrittiin täydelliseen demokratiaan. Asioiden eteneminen oli käsittämättömän hidasta. Kohtauksesta saattoi tulla seitsemän eri ratkaisua, mutta koska kaikki kunnioittivat demokraattisuuden käsitettä, kukaan ei uskaltanut päättää, mikä ehdotuksista valitaan. Ennen ensi-iltaa päätösvalta oli pakko antaa jollekin henkilölle. Jos halutaan edetä johonkin tiettyyn päämäärään, roolit työryhmässä edistävät asiaa.
JK: Ajattelen valtaa positiivisena asiana. Valta sanaan liittyy paljon negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita, mutta MNO -hankkeessa ajattelen sitä positiivisen haltuun ottamisen asiana suhteessa käsittelemiimme teemoihin -
omaan ympäristöön ja taiteen tekemiseen. Tänä vuonna viljelyä ja koreografiaa yhdistävä urbaaniluontoprojekti on esimerkki positiivisesta oman ympäristön haltuun ottamisesta ja sillä tavalla vallan käyttämisestä suhteessa omaan ympäristöön. Viljelyssä on konkreettisesti otettu haltuun osa Sitratorista ja Antinniittyn alueesta kauppakeskus Kaaren takana ja on ryhdytty käyttämään niitä pienimuotoiseen omavaraisviljelyyn. Vallankäyttö suhteessa koreografian tekemiseen on käännetty myös toisinpäin. Lapset ja nuoret ovat yleensä taiteessa vastaanottajia tai osallistujia. Nyt projektissa mukanaolevat lapset suunnittelevat tanssin käsikirjoituksen ammattilaisille. Näin heillä on valta siihen, mitä esiintyjät, ammattilaiset ja aikuiset tekevät. Lapsilla on mahdollisuus itse kuvitella, millaisen tanssiesityksen he haluaisivat nähdä.
JT: Tämän syksyn aikana toteuttavassa Flash Mop -projektissa tarjotaan osallistujille mahdollisuus esittävän taiteen keinoin ottaa kantaa suuriin tai pieniin yhteiskunnallisiin tai alueellisiin epäkohtiin tai nostaa esiin jonkun itselleen tärkeän tai positiivisen ilmiön. Tieto on valtaa. Raha on valtaa. Antaako tietoa vai panttaako sitä? Rahan valta puhuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla. Kannelmäessä Sitratorilla on törmännyt siihen, että valta annetaan helposti siellä oleville laitapuolen kulkijoille, jotka voivat hallita paikkaa pelon ilmapiirillä. Osallistujien kanssa on kiinnostavaa pohtia kaupunkitilaa ja kenellä siellä on valta ja mihin julkista tilaa saa käyttää. Mitä tapahtuu, kun alue kaapataan taiteen käyttöön?
SP: Flash Mop -projektin tarkoituksena on antaa mahdollisimman paljon valtaa osallistujille. Työryhmä toimii parhaiten, kun mukana on eri taitoisia ihmisiä. Raja-aitoja voi ja saa rikkoa, mutta työryhmän jäsenet ovat parhaimmillaan, kun he saavat tehdä sitä, missä ovat vahvimpia. Minulla on koulutus viedä projekti loppuun ja tästä syystä olen aika voimakkaasti ohjannut osallistujia kohti lopputulosta. MNO -hankkeessa on ihmisiä, jotka ovat olleet niin kauan mukana, että heillä on jo valmiuksia toteuttaa asioita. Emme aloita aivan tyhjästä, jolloin ohjaaja voi vetäytyä enemmän mentorin rooliin.
JK: MNO -hankkeessa on mukana myös kaksi erillistä mentorointiryhmää niille osallistujille, jotka ovat pitkään olleet mukana projektissa esiintyjinä ja tekijöinä. Tähän asti he ovat kuitenkin olleet ohjattavan roolissa. Nyt heillä on mahdollisuus itse päättää, millaisen esityksen he haluavat tehdä. Molempien mentorointiryhmien teemat ovat korkeataiteellisia, vakavasti otettavia aiheita, joita he haluavat työllään välittää. Molemmat ryhmät ovat tarttuneet ympäristöaiheeseen ja käsittelevät sitä omalla tavallaan. Heidän esityksensä nähdään Urbaaniluonto -projektin iltamissa 16.- 18.9. Kannelmäessä.
JK: MNO -projekti on saanut aikaan erilaista omaehtoista toimintaa. Viime keväänä osa 6-luokkalaisista projektissa mukana olevista oppilaista ehdotti oma-aloitteisesti opettajalle, että he voisivat pitää nykytanssityöpajan omassa koulussaan pienemmille oppilaille. Taustana heillä oli yhden esityksen katsominen ja muutamat työpajakerrat minun kanssani. Mielestäni on mahtavaa, että he haluavat ja uskovat kykenevänsä. Tähän suuntaan haluaisinkin valta teeman kanssa mennä - kohti voimaannuttavaa vallankäyttöä! Toivon että projektin suhteen pystyisin muuttamaan työskentelyä entistä enemmän sellaiseksi, että pystyisin siirtymään itse taka-alalle ja että ihmiset voisivat ottaa valtaa omiin käsiinsä. Mutta toisaalta haluaisin myös tehdä teoksia, jotka ovat selkeästi minun omiani. Nyt tuntuu, että olen vasta päässyt aloittaan tutkimusta ja että mahdollisuuksia on olemassa valtavasti. En tiedä haluanko enää puhua osallistavasta tai yhteisötaiteesta. Etupäässä minua kiinnostaa työskennellä erilaisten ihmisten ja erilaisten ympäristöjen ja paikkojen parissa.
SP: Flash Mop -projektissa odotan, että ihmiset tulisivat jo jonkun valmiin vision kanssa, minkä asian puolesta he ovat valmiita tanssimaan. He innostuisivat siitä niin paljon, että asiat lähtisivät vyörymään kohti järjetöntä massatapahtumaa.
JT: Minä odotan, että liikutaan ja kokeillaan asioita, mutta odotan myös sitä, että pääsemme käymään keskusteluja, filosofoimaan ja pyörittelemään asioita aiheen ympäriltä. Olisi hienoa sada mukaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita paremman yhteiskunnan rakentamisesta. Haluaisin saada osallistujien käyttäytymisessä aikaan muutoksen. Itsekin aina innostun nähtyäni hyvän dokumentin tai merkityksellisen taideteoksen. Olen hetken intoa täynnä, mutta kolmen päivän päästä olenkin jo taas unohtanut hyvät aikeeni muuttaa jotakin elämässäni. Tavoitteena ja toiveena on, että Flash Mop -projektiin osallistuminen ja asioiden perinpohjainen käsittely saisi aikaan aidon muutoksen niin, että ajatukset muuttuisivat myös käytännön teoiksi. Haluaisin, että pääsisimme kaikki ihmisinä eteenpäin! On kiehtovaa nähdä, mitä tästä kehittyy ja mihin kaikkialle flash mopeja syntyy tämän syksyn aikana.
Katja Kirsi
Flash Mop -työpajat 8.-11.8. klo 17-20 - Tule mukaan esiintyjäksi Flash Mopeihin tai voit tiedustella, mahtuuko suunnitteluryhmään vielä mukaan. Projektiin voi ilmoittautua mukaan kuka tahansa yksityinen henkilö tai ihmisiä esim. yhdistyksestä, organisaatiosta tai koulusta. Projekti on maksuton eikä aiempaa osaamista eikä kokemusta tarvita. Elokuun harjoitusjakson lisäksi projektiin kuuluu Flash Mob –tempausten harjoittelua ja esitystapahtumia.
Ota yhteyttä Terhi Pursiaiseen terhi.pursiainen@zodiak.fi
Urbaaniluonto-projektin iltamat Kannelmäessä Sitratorilla perjantaina 16.9.2016 klo 18 ja Antinniityn yhteisöpuutarhassa 17.9. ja 18.9.2016 klo 16. Mukana tanssia, musiikkia ja sadonkorjuun juhla-ateria. Tapahtuma on ilmainen. Tervetuloa!
http://minunnimeni.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/mnozodiak/?fref=ts
http://www.zodiak.fi/minun-nimeni
keskiviikko 15. kesäkuuta 2016
Flashmob - päivä 5.
Perjantaina 10.6. oli flas mob/kansalaisvaikuttamisen kurssimme ensimmäisen viikon viimeinen päivä ja henkilökohtainen tunnelma on väsynyt, mutta onnellinen. Viikon aikana on tullut paljon kaikenlaista ajattelemisen aihetta ja synnyttänyt pieniä flash mobin poikasia, jotka toivottavasti kesän muhittuaan kehittyvät valmiiksi, tai ainakin hyvään vaiheeseen elokuuhun mennessä, jolloin projektimme taas jatkuu.
Tänään menimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan ulkotilaan aikaisemmin tekemiämme scoreja ja vähän myös parkourasimme, ja oli hauskaa saada vähän tuntumaa siihen, miltä tuntuu erilaisissa ympäristöissä ja ihmisten tarkkailun alla liikkua ja touhuilla totutusta poikkeavilla tavoilla. Aluksi tuntui oudolta jo pelkästään alkulämpänkin tekeminen Sitra-torilla ja oli jotenkin hyvin tietoinen omasta olemisestaan, mutta melko pian touhu alkoi tuntua hyvin luonnolliselta ja melkein unohti muiden ihmisten olemassaolon. Parkourista innostuin aika paljon ja se oli huomattavasti helpommin lähestyttävää kuin olen ajatellut kaikkien youtube-videoiden perusteella, joissa tehdään huimia hyppyjä ja kaikenlaisia akrobaattisia kuvioita. Oli virkistävää suhtautua liikkeeseen ympäristön kautta ja kuunnella, minkälaisia impulsseja se tarjoaa, sillä olen tottunut lähestymään tanssia ja liikettä ensisijaisesti omien sisäisten impulssien kautta.
Kurssin alussa flash mob – termi oli jokseenkin tuttu, mutta kun kävimme käsitettä kurssilla vähän tarkemmin läpi, alkoi sitä ajatella paljon laajemmin. Olin esimerkiksi mieltänyt flash mobit hyvin vahvasti juuri tanssillisen flash mobien kautta ja ajatellut sen oleelliseksi osaksi termiä, mutta tajusin, että käsitteen puitteessahan voi tehdä melkein mitä vaan. Viikko on ollut hyvin kokonaisvaltainen ja vähän raskaskin ja välillä on tuntunut, että omien suunnitelmien suhteen pää on lyönyt ihan tyhjää, eikä tiedä, mistä saisi tarttumapintaa, mutta kurssilla tehdyt tehtävät ja harjoitteet helpottivat alkuun pääsemistä.
Flash mob on perinteisesti ollut ehkä enemmän hetkellinen viihdyttävä pläjäys, joka ilahduttaa arjen keskellä, ilman sen kummempia syvempiä motiiveja, mutta mielestäni se on myös vaikuttamisen muotona oiva väline, sillä vaikka flash mobin valmistelu monenlaista valmistelua vaatii, siinä missä mielenosoituksenkin järjestäminen, niin jollain tavalla siinä on myös tiettyä ketteryyttä ja monipuolisuutta. Jos nyt ei esimerkiksi teitä aio sulkea, niin ainakin pienimuotoisemman tempauksen voi toteuttaa sen kummemmin viranomaisille ilmoittamatta ja yllättävän ja huomiotakin herättävä muodon takia viesti voi saada enemmän näkyvyyttä. Flash mobin sanoma voi toisaalta olla vähän monitulkintaisessa muodossa, mutta ainakin itse uskon hitaiden ja alitajuisten prosessien voimaan ihmisten mielten ja kehojen liikuttajana.
-Karoliina Kuisma
Tänään menimme ensimmäistä kertaa kokeilemaan ulkotilaan aikaisemmin tekemiämme scoreja ja vähän myös parkourasimme, ja oli hauskaa saada vähän tuntumaa siihen, miltä tuntuu erilaisissa ympäristöissä ja ihmisten tarkkailun alla liikkua ja touhuilla totutusta poikkeavilla tavoilla. Aluksi tuntui oudolta jo pelkästään alkulämpänkin tekeminen Sitra-torilla ja oli jotenkin hyvin tietoinen omasta olemisestaan, mutta melko pian touhu alkoi tuntua hyvin luonnolliselta ja melkein unohti muiden ihmisten olemassaolon. Parkourista innostuin aika paljon ja se oli huomattavasti helpommin lähestyttävää kuin olen ajatellut kaikkien youtube-videoiden perusteella, joissa tehdään huimia hyppyjä ja kaikenlaisia akrobaattisia kuvioita. Oli virkistävää suhtautua liikkeeseen ympäristön kautta ja kuunnella, minkälaisia impulsseja se tarjoaa, sillä olen tottunut lähestymään tanssia ja liikettä ensisijaisesti omien sisäisten impulssien kautta.
Kurssin alussa flash mob – termi oli jokseenkin tuttu, mutta kun kävimme käsitettä kurssilla vähän tarkemmin läpi, alkoi sitä ajatella paljon laajemmin. Olin esimerkiksi mieltänyt flash mobit hyvin vahvasti juuri tanssillisen flash mobien kautta ja ajatellut sen oleelliseksi osaksi termiä, mutta tajusin, että käsitteen puitteessahan voi tehdä melkein mitä vaan. Viikko on ollut hyvin kokonaisvaltainen ja vähän raskaskin ja välillä on tuntunut, että omien suunnitelmien suhteen pää on lyönyt ihan tyhjää, eikä tiedä, mistä saisi tarttumapintaa, mutta kurssilla tehdyt tehtävät ja harjoitteet helpottivat alkuun pääsemistä.
Flash mob on perinteisesti ollut ehkä enemmän hetkellinen viihdyttävä pläjäys, joka ilahduttaa arjen keskellä, ilman sen kummempia syvempiä motiiveja, mutta mielestäni se on myös vaikuttamisen muotona oiva väline, sillä vaikka flash mobin valmistelu monenlaista valmistelua vaatii, siinä missä mielenosoituksenkin järjestäminen, niin jollain tavalla siinä on myös tiettyä ketteryyttä ja monipuolisuutta. Jos nyt ei esimerkiksi teitä aio sulkea, niin ainakin pienimuotoisemman tempauksen voi toteuttaa sen kummemmin viranomaisille ilmoittamatta ja yllättävän ja huomiotakin herättävä muodon takia viesti voi saada enemmän näkyvyyttä. Flash mobin sanoma voi toisaalta olla vähän monitulkintaisessa muodossa, mutta ainakin itse uskon hitaiden ja alitajuisten prosessien voimaan ihmisten mielten ja kehojen liikuttajana.
-Karoliina Kuisma
 |
| Valokuva: Sari Palmgren |
lauantai 11. kesäkuuta 2016
Flash mob - päivä 1.
Saavun teatterimaiseen hämärään tilaan. Siellä on punaiset penkit ja musta lava, ihmisiä alimmalla katsomon rivillä. Tunnistan jo ensimmäisestä tapaamisesta ihmisiä. Meitä on tänään yksi lisää. Istumme piiriin lavalle ja pidämme uudelleen lyhyen esittelykierroksen. Minua jännittää esittäytyä vaikka tein se juuri pari päivää sitten samoille ihmisille yhtä lukuun ottamatta.
Alamme tehdä harjoituksia. Seisomme piirissä ja lähetämme taputuksia ja tömistyksiä. Yritämme pysyä samassa rytmissä. Se on yllättävän vaikeaa, mutta hauskaa. Vähän nolottaa kun taputan väärin. Seuraavaksi kävelemme ristiin rastiin lavalla. Vaihtelemme kävelyn rytmiä ja välillä toinen ohjaaja kertoo lisää asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota kävellessä. ”Kuvittele, että ihmistä muodostuu portteja. Kävellessäsi kulje näistä porteista. Nyt kävele takaperin porteista. Jos joku lähtee spontaanisti juoksuun, koko ryhmä juoksee.” Tehtävä vaatii keskittymistä. Unohdan kaiken muun, keskityn vain harjoitukseen.
”Flash Mob -kansalaisvaikuttamisen kurssi on osa viisivuotista Minun nimeni on -kattoprojektia. Minun nimeni on -projektin pääteemat ovat valta, identiteetti ja ympäristö.” toinen ohjaajista kuvailee. Jakaannumme pienryhmiin keskustelemaan mitä teemat herättävät meissä. Kirjoitamme isoille papereille. Jokaisesta teemasta keskustellaan tietty aika.
Minusta tuntuu, että teemaa vaihdetaan aina kun olemme juuri pääsemässä vauhtiin, vaikka paperi onkin jo täyttynyt sanoista ja ajatuksista. Olen kiinnostunut eniten valta teemasta, haluaisin tehdä oman flash mobin siihen liittyen.
Tarkoitus on, että jokainen suunnittelee oman flash mobin ja käyttää jotakin teemoista esityksen innoittajana. Meille annetaan silti hyvin vapaat kädet. Keskustelu teemoista on melko synkkää. Paperi, jonka otsikkona on ympäristö herättää keskustelua ilmastomuutoksesta, valta sorrosta ja identiteetti rikkoutuneesta persoonallisuudesta. Ryhmässä on selvästi muitakin, jotka haluavat parantaa maailmaa. Olen oikeassa paikassa.
Alamme tehdä harjoituksia. Seisomme piirissä ja lähetämme taputuksia ja tömistyksiä. Yritämme pysyä samassa rytmissä. Se on yllättävän vaikeaa, mutta hauskaa. Vähän nolottaa kun taputan väärin. Seuraavaksi kävelemme ristiin rastiin lavalla. Vaihtelemme kävelyn rytmiä ja välillä toinen ohjaaja kertoo lisää asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota kävellessä. ”Kuvittele, että ihmistä muodostuu portteja. Kävellessäsi kulje näistä porteista. Nyt kävele takaperin porteista. Jos joku lähtee spontaanisti juoksuun, koko ryhmä juoksee.” Tehtävä vaatii keskittymistä. Unohdan kaiken muun, keskityn vain harjoitukseen.
”Flash Mob -kansalaisvaikuttamisen kurssi on osa viisivuotista Minun nimeni on -kattoprojektia. Minun nimeni on -projektin pääteemat ovat valta, identiteetti ja ympäristö.” toinen ohjaajista kuvailee. Jakaannumme pienryhmiin keskustelemaan mitä teemat herättävät meissä. Kirjoitamme isoille papereille. Jokaisesta teemasta keskustellaan tietty aika.
Minusta tuntuu, että teemaa vaihdetaan aina kun olemme juuri pääsemässä vauhtiin, vaikka paperi onkin jo täyttynyt sanoista ja ajatuksista. Olen kiinnostunut eniten valta teemasta, haluaisin tehdä oman flash mobin siihen liittyen.
Tarkoitus on, että jokainen suunnittelee oman flash mobin ja käyttää jotakin teemoista esityksen innoittajana. Meille annetaan silti hyvin vapaat kädet. Keskustelu teemoista on melko synkkää. Paperi, jonka otsikkona on ympäristö herättää keskustelua ilmastomuutoksesta, valta sorrosta ja identiteetti rikkoutuneesta persoonallisuudesta. Ryhmässä on selvästi muitakin, jotka haluavat parantaa maailmaa. Olen oikeassa paikassa.
 |
| Valokuva: Sari Palmgren |
lauantai 4. kesäkuuta 2016
Niitystä kasvimaaksi
Parin vuoden aikana olen pyörinyt erilaisissa Kannelmäki-liikkeen tapahtumissa ja tutustunut mukaviin, innostaviin ihmisiin. Viime kesänä mielessä paloi ajatus yhteisöpuutarhan tapaisesta toiminnasta ja muutamista ajatuksista tuli käytyä keskusteluakin joidenkin henkilöiden kanssa. Tosin silloin ajatus ei kantanut pidemmälle ja kytevä toive jäi kitumaan. Kevään tullen sainkin lukea mahtavasta projektista, jossa oli kaikkea mielenkiintoista sulassa sovussa, oli tanssiprojekteja, taiteen tekemistä – ja yhteisöpuutarha! Vähän tämä monimuotoinen koktaili ensiksi vaati makustelua, mutta kun itsellä oli kituva toive juuri tuosta puutarha-asiasta niin tajusin toiveeni saavan muodon. En valitettavasti päässyt alkutapahtumiin Kanneltalolle ja istuttamaan siemeniä, mutta vakaa ajatukseni oli, että sitten kun projekti siirtyy Antinniitylle niin siellä olen minäkin, työntämässä talikkoni multaan.
Niinhän minä olen nyt ollutkin useamman kerran, keskiviikkoisin klo 18 Antinniityllä. Se on mielenkiintoista, että tämä puisto-/niittyalue on jokapäiväisen elämäni osa. Kun lähden ulkoiluttamaan koiria niin usein lähdemme liikkeelle tämän alueen kävelyteitä pitkin. Kun lähden ja palaan töistä niin kävelen tämän puiston halki. Yleensä näin keväällä tutkailen kiinnostuneena missä vaiheessa puihin tulevat pienet hiirenkorvat, milloin koiranputkimeri aloittaa kasvunsa niityllä, miten ihmisten sihti on huono, kun roskat eivät osu roskiksiin... Nyt minulla on ollut uusi kiinnostuksen kohde – yhteisöpuutarhamme käännetty maa ja siihen pikkuhiljaa muokatut penkit kaaleille, porkkanoille, pavuille ja muille taimille (tai siemenille).
Monta vuotta sitten ymmärsin, että pieni rivaripihamme tarjoaa minulle suuren lahjan puutarhanhoidon muodossa. Kasvit ovat aina olleet kiinnostavia ja pidän vehreydestä. Pieni pihamme ei ole mikään puutarha-hifistien maanpäällinen taivas, mutta minulle se on väylä purkaa stressiä ja innostua luonnon pienistä ihmeistä. Olen aivan toisessa maailmassa kuopsutellessani maata ja miettiessäni, että mahtaako jokin kasvi viihtyä tässä kohtaa tai nouseeko kylvetyistä siemenistä uusia alkuja. Sama ajatuskulku päässäni puuhastelen yhteisöpuutarhassa. Yhteisöllisyyttä kun itsekin olen metsästänyt Kannelmäki-liikkeen riveissä niin tämä yhteisöpuutarha kokoaa kaksi itselle tärkeää asiaa. On mukava nähdä, että yhteisöllisyys ei idä vain sisätiloissa vaan se suorastaan kukoistaa ulkona.
Yhteisöpuutarhahan on tarjonnut myös joillekin koululuokille hienon mahdollisuuden päästä kosketuksiin asian kanssa, joka voi olla aivan vieras kaupunkilaislapselle. Janne-vetäjämme on kärsivällisesti ohjannut lapsia ja näin heillekin jää kytemään tietoisuus kasvun ihmeestä, luokassa kylvetty siemen on kasvanut taimeksi, taimi on istutettu maahan Antinniityllä ja kun se kesän kasvaa niin tuloksena on satoa, ruokaa.
Jokainen kiinnostunut on tervetullut osallistumaan, kukin voimiensa mukaan. Kenenkään ei tarvitse olla asiantuntija, sitä varten meillä on Janne-puutarhuri :D Mukaan voi tulla vaikka vain katsomaan, juttelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Talikon varressa, Sanna
Niinhän minä olen nyt ollutkin useamman kerran, keskiviikkoisin klo 18 Antinniityllä. Se on mielenkiintoista, että tämä puisto-/niittyalue on jokapäiväisen elämäni osa. Kun lähden ulkoiluttamaan koiria niin usein lähdemme liikkeelle tämän alueen kävelyteitä pitkin. Kun lähden ja palaan töistä niin kävelen tämän puiston halki. Yleensä näin keväällä tutkailen kiinnostuneena missä vaiheessa puihin tulevat pienet hiirenkorvat, milloin koiranputkimeri aloittaa kasvunsa niityllä, miten ihmisten sihti on huono, kun roskat eivät osu roskiksiin... Nyt minulla on ollut uusi kiinnostuksen kohde – yhteisöpuutarhamme käännetty maa ja siihen pikkuhiljaa muokatut penkit kaaleille, porkkanoille, pavuille ja muille taimille (tai siemenille).
Monta vuotta sitten ymmärsin, että pieni rivaripihamme tarjoaa minulle suuren lahjan puutarhanhoidon muodossa. Kasvit ovat aina olleet kiinnostavia ja pidän vehreydestä. Pieni pihamme ei ole mikään puutarha-hifistien maanpäällinen taivas, mutta minulle se on väylä purkaa stressiä ja innostua luonnon pienistä ihmeistä. Olen aivan toisessa maailmassa kuopsutellessani maata ja miettiessäni, että mahtaako jokin kasvi viihtyä tässä kohtaa tai nouseeko kylvetyistä siemenistä uusia alkuja. Sama ajatuskulku päässäni puuhastelen yhteisöpuutarhassa. Yhteisöllisyyttä kun itsekin olen metsästänyt Kannelmäki-liikkeen riveissä niin tämä yhteisöpuutarha kokoaa kaksi itselle tärkeää asiaa. On mukava nähdä, että yhteisöllisyys ei idä vain sisätiloissa vaan se suorastaan kukoistaa ulkona.
Yhteisöpuutarhahan on tarjonnut myös joillekin koululuokille hienon mahdollisuuden päästä kosketuksiin asian kanssa, joka voi olla aivan vieras kaupunkilaislapselle. Janne-vetäjämme on kärsivällisesti ohjannut lapsia ja näin heillekin jää kytemään tietoisuus kasvun ihmeestä, luokassa kylvetty siemen on kasvanut taimeksi, taimi on istutettu maahan Antinniityllä ja kun se kesän kasvaa niin tuloksena on satoa, ruokaa.
Jokainen kiinnostunut on tervetullut osallistumaan, kukin voimiensa mukaan. Kenenkään ei tarvitse olla asiantuntija, sitä varten meillä on Janne-puutarhuri :D Mukaan voi tulla vaikka vain katsomaan, juttelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Talikon varressa, Sanna
perjantai 3. kesäkuuta 2016
Kaarelanraitin oppilaat mukana Urbaaniluonto-projektissa
Kaarelanraitin eka- ja tokaluokkalaiset ovat olleet mukana Urbaaniluonto-projektissa kevään ajan. Oppilaat ovat osallistuneet Arja- ja Leena-opejen kanssa viljely-, piirustus- ja tanssityöpajoihin. He ovat olleet mukana perustamassa Antinniityn yhteisöpuutarhaa ja suunnittelemassa puutarha-aiheista koreografiaa jonka näemme ammattiesiintyjien tulkitsemana Urbaaniluonto-iltamissa syyskuussa.
Alla oppilaiden tuntoja kokemuksistaan.
Alla oppilaiden tuntoja kokemuksistaan.
keskiviikko 1. kesäkuuta 2016
Puutarhatanssit 23.5
Yksi siemen. Yksi keho.
Kasvi kasvaa samanaikaisesti kahteen suuntaan. Juuret maahan ja verso ylös ja sivuille. Siemenessä on jo kaikki valmiina, tarvitaan vain elinolosuhteet ja vettä. Kehossa on kaikki valmiina. Kaikki on siellä sisälläni, tanssi saa vain tapahtua. Tämän päivän tanssi. Sitä ei tarvitse luoda, lämmitellä, miettiä, tuskailla, suorittaa. Tanssi saa vain tapahtua; syntyä, elää, hengittää ja sitten kun on aika, pienentyä aivan kuten kasvitkin elävät vuorokauden rytmien mukaan. Luonto vain on. Ei ole oikeaa tai väärää. Entä jos tanssikin vain on. Aina ihan oikeanlainen.
Yksi siemen. Yksi keho.
-Satu
Kasvi kasvaa samanaikaisesti kahteen suuntaan. Juuret maahan ja verso ylös ja sivuille. Siemenessä on jo kaikki valmiina, tarvitaan vain elinolosuhteet ja vettä. Kehossa on kaikki valmiina. Kaikki on siellä sisälläni, tanssi saa vain tapahtua. Tämän päivän tanssi. Sitä ei tarvitse luoda, lämmitellä, miettiä, tuskailla, suorittaa. Tanssi saa vain tapahtua; syntyä, elää, hengittää ja sitten kun on aika, pienentyä aivan kuten kasvitkin elävät vuorokauden rytmien mukaan. Luonto vain on. Ei ole oikeaa tai väärää. Entä jos tanssikin vain on. Aina ihan oikeanlainen.
Yksi siemen. Yksi keho.
-Satu
 |
| Valokuva: Jenni Koistinen |
tiistai 31. toukokuuta 2016
maanantai 30. toukokuuta 2016
Unelmapuutarhoja
Kannelmäen peruskoulun 6 D-luokka on ollut kevään ajan mukana Urbaaniluonto-projektissa. He ovat osallistuneet viljely-, piirustus- ja tanssityöpajoihin. Yhtenä kotitehtävänä heillä oli miettiä millainen olisi jokaisen unelmapuutarha ? Alla 6 D-luokkalaisten mielikuvituksellisia unelmapuutarhoja kirjoitettuina.
OMENAPUUTARHA
Siellä kasvaa omenoita. Minun omenapuutarhassa on ainakin 1000 000 omenapuuta. Siellä syödään päivittäin omenoita koska se on terveellistä. Omenat tuottavat omenoita. Olen hyvin tyytyväinen mun omenapuutarhasta. Omenoita tulee päivässä 1000 kiloa, mutta osat ei ole kelpaavia, esim.mädäntynyt ei ole tarpeeksi kypsä. Omenoita saa ostaa mun omenapuutarhasta. Mutta tuskin kukaan sinnne menee, koska se on kuulla, sinne lentää joka päivä noin 10 rakettia. Okei se oli läppä oikeesti se on Virossa Tartossa. Mutta omenoita on välillä liikaa niin sitten me viedään ne kouluille ympäri maailmaa. Ihmisillä tulee myös hyvä mieli kun ne syö omenoita, koska omena tekee onnelliseksi. Omenapuutarha tuottaa punaisia ja vihreitä omenoita. Osat ihmiset antavat huonoa palautetta omenoista koska eivät tykkää niistä mutta meitä se ei kiinnosta. Se oli minun omenapuutarhani, toivottavasti tykkäsit.
-Cristopher 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Mielikuvituspuutarhassani olisi vesiputouksia, futiskenttä, kukkia, pensaita, yksisarvisia, sateenkaaria, nurmikkoa, palmuja, kookoksia, ananaspensaita, hedelmäpuita, aloe-vera kasveja, koiria, kissoja, oravia, iso puumaja ja siltoja. Puutarha on iso, melkein yhden neliökilometrin kokoinen. Puutarhassa jopa asuu muutamia ihmisiä. Minä ja kolme ystävääni. Meillä on omat puumajat lähellä toisiamme. Puutarha on lämmin ja sinne paistaa melkein aina aurinko. Joskus sataa jotta kasvit saavat vettä. Puutarhassa asuu paljon erilaisia eläimiä. Puutarhani on itse asiassa puolet yhdestä maasta jota sukuni hallitsee. Toisella puolella maata asuu yli 1000 ihmistä. Puutarhan ympärillä on korkeat mustat metalliaidat. Niillä pidetään tunkeilijat poissa. Puutarhan portissa on iso lukko jonka avaimia on olemassa vain viisi. Ystävilläni ja minulla ja puutarhanvartijalla. Puutarhan keskipisteenä on suuri suihkulähde. Suihkulähteen lähimmissä puissa on riippumattoja joissa voi nukkua. Vain vähän matkan päässä on toinen aukio jossa on meidän puumajat. Sinne kävellään pientä metsäpolkua pitkin. Puutarhaa ulkopuoliset pääsevät katsomaan vain kerran vuodessa. Emme pidä tungoksesta. SInä yhtenä päivänä keskellä kesää puutarhassamme on paljon ihmisiä. Puutarha on todella värikäs, varmaankin sen takia koska täällä on paljon erilaisia kasveja, puita ja eläimiä. Uimapaikkakin löytyy. Meillä on iso uima-allas jonka seinät ja pohja on päällystetty pyöreillä, noin kädenkokoisilla kivillä.
- Nina 6 D-
SUKLAAPUUTARHA
Suklaapuu on tehokas tapa viljellä suklaalevyjä. Erilaisia suklaapuita on mm. pirtelöpuu, suklaajäätelöpuu, suklaatoffeepuu, suklaalevypuu ja suklaapatukkapuut. Suklaapuita kasvaa Afrikan pohjoispuolella. Siellä sataa pirtelöä. Ihmisten aamupala on: suklaata, päivällinen: suklaata, illallinen: suklaata. Suklaapuu syntyy kun multaan laitetaan suklaa-sokeri-ainetta. Suklaapuu elää etelässä mutta ei liian kuumassa koska suklaa sulaa. Suklaapuun omistajat vaihtelee. Joskus Fazer omistaa joskus Panda. Suklaapuutarha on todella iso jopa 4 hehtaaria pelkkää suklaapuuta. Turistit saavat maksua vastaan käydä suklaapuutarhassa. Mutta turistit eivät saa syödä mitään.
-Joonas 6 D-
JAPANILAINEN PUUTARHA
Japanilaisia puutarhoja perustetaan yleisiin puistoihin, linnojen, kotien ja temppelien yhteyteen. Siitä ei aluksi pitänyt tulla arkipuutarha, vaan pyhäkkö. Perinteisissä japanilaisissa puutarhoissa on järvi tai lampi, saari, kiviä, vesiputous tai muuta sellaista. Japanilaisia puutarhoja on erilaisia. On esimerkiksi kuiva puutarha, joka tarkoittaa sitä että veden tilalla on hiekkaa joka symboloi vettä. Minusta kauniissa japanilaisessa puutarhassa pitää olla kirsikkapuita, sillä ne ovat kauniita. Siellä olisi myös saari jonne pitäisi mennä sillan avulla. Sillan alla kulkisi joki joka päättyisi lampeen. Vesiputouskin olisi jossain kohtaa ja kiviä sen lähistöllä. Siellä kasvaisi pari kukkalajia ja viherkasvejakin olisi jonkun verran. Sitten siellä olisi pari penkkiä polun reunalla. Siellä olisi myös vähän kuivaa puutarhaa, josta selitin yläpuolella, että mitä se tarkoittaa. Puutarhassa olisi myös jotain muita puita pari kappaletta.
-Emilia 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Se olisi värikäs ja siellä olisi sateenkaaria ja pilviä joka puolella siellä olisi värikkäitä kukkia ja erilaisia kasveja esim.kaktuksia, tomaatteja, palmuja, hedelmäpuita, marjoja ja ananaspensaita. Sitten siellä olisi vesiputous ja kiviaitauksia. Puut olisivat kirkkaan vihreitä ja vesi kirkkaan sinistä. Olisi kivipolkuja joiden kautta pääsisi liikkumaan puutarhassa. Sitten siellä olisi kaivo, jonne voisi heittää kolikoita ja toivoa. Siellä olisi myös isot kaiuttimet joista soisi kovaa musiikkia.
-Ruth 6 D-
SEKAPUUTARHA
Siellä kasvaa erilaisia kasveja, vihanneksia ja puita. Siellä on myös suihkulähteitä ja pikku polkuja. Sinne pääsee keltaisesta ovesta, kun olet päässyt ovesta sisään eteesi tulee pikku polku. Se johdattaa minun puutarhaan. Kun katsot vasemmalle näet pikku kahvilan. Kahvilassa tarjoillaan mehua ja pikku leivonnaisia. Ja kaikki on ilmaista. Ja kun näet oikealle näet ison vesiputouksen ja sen ympärillä on eläimiä. Sen jälkeen tulee erilaisia kasveja ja kukkia muun muassa ruusuja ja neliapiloita.
-Roosa 6 D-
JAPANILAINEN PUUTARHA
Se on rajattu aidoilla, niin että kukaan ei näe sinne. Sitten siellä on keskellä puro ja sitten sen puron yli kulkee silta. Sitten siellä on kirsikkapuita. Sitten siellä on kiviä joiden päälle voi istua. Siellä on myös kukkia. Sitten siellä kun on se aita niin siinä on myös portti niin se portti on aina lukossa. Sitten siellä on sellainen yksinäinen tyyppi. Se tyyppi olen minä. Sitten siellä keskellä puutarhaa on suihkulähde. Sitten siitä suihkulähteestä tulee vettä. Sitten siellä puutarhassa pn paljon polkuja ja ne polut on tehty pikkukivistä. Ne pikkukivet on valkoisia, mustia ja harmaita. Sitten siellä on nurmikkoa ja se nurmikko on vihreää. Sitten kun siellä on ne aidat, niin ne on valkoisia, ja kun siellä on se portti niin se portti on vaaleanruskea. Sitten, kun siellä kävelee siellä soi taustalla Hatsune Mikua. Sitten, kun siellä on niitä kukkia niin ne kukat on liiloja, pinkkejä ja valkoisia. Ja se puutarha on tosi fabulous. Sitten siellä on auringonkukkia ja kaikkia muita kivoja juttuja. Ja sitten siellä puutarhassa on myös penkki. Ja se penkki on valkoinen. Ja se penkki on vastapäätä sitä suihkulähdettä. Ja naapurit on niin kateellisia, että he ovat yrittäneet murtautua sinne mutta ei voineet koska se portti oli lukossa.
-Veera 6 D -
RAHASADEMETSÄPUUTARHA
Mun puutarhassa on kauniita eläimiä esim. leopardi, gorilla, orkidea, mamba, simpassi ja papukaija.
Mun puutarhassa kasvaa tosi pitkiä puita ja kauniita.
Erityisesti puutarhassani illan hämärtyessä alkaa kuulua eläimien ääniä erityisesti leopardin ääniä kuuluu illalla, koska leopardit saalistaa eniten illalla.
Mutta lempipuuni on rahapuu. Rahapuu on tosi arvokas, koska se tuottaa rahaa. Rahapuu tuottaa vuodessa n. 5 miljoonaa euroa.
Huonoin asia RahaSademetsäpuutarhassa on se, että täällä sataa tosi paljon, ja rahoista tulee märkiä.
Täällä on tosi kaunista. Kesäkuussa ihmiset saavat tulla vierailemaan puutarhassani. Aina silloin pidetään kisaa, kaikki kokoontuvat rahapuun ympärille ja niillä on 10 minuuttia aikaa, he saavat sitten ottaa niin paljon rahaa rahapuusta 10 minuutin ajan.
En aio ikinä myydä rahapuutani.
Puutarhassani kasvaa hedelmiä ja marjoja esim.omena, banaani, mango, mansikka, vesimeloni, päärynä, appelsiini, mandariini, ananas, viinirypäle.
-Huseyin 6 D-
PIZZAPUUTARHA
Avaan portin oven pizzapuutarhaan. Siellä kasvaa maustepensaita, niitä ovat pippuripensas, sipuli ja muuta. Erilaisia pizzoja. Kinkkupizza, jauhelihapizza. Siellä on suihkulähteitä ja paljon taikinaa. Siellä on myös pensaita joissa kasvaa tomaatteja ja ananasta. Siellä myös voi valmistaa pizzaa ja muuta ruokaa, sinne myös voi tulla syömään. Sieltä myös voi tilata pizzaa, siellä pizzat maksavat vain 50 senttiä. Pizzat ovat pöydän kokoisia. Siellä puut kasvavat coca-colalla. Kaikki juovat siellä limua, myös multa kastellaan limulla koska se on hyvää. Kaikki limu tehdään siellä itse, mutta joskus voi käydä kaupasta ostamassa limua. Siellä on kaikkia maailman limuja. Kuumina kesäpäivinä siellä myydään joka päivä halvalla limua koska se on hyvää ja monet lapset menevät ostamaan sieltä limua ja pizzaa 50 sentillä. Myös työntekijät voivat ottaa sieltä pizzaa kotiin syötäväksi, eli iltapalaa.
-Juhani 6 D-
Astun suuresta portista sisään valtavaan puutarhaan. Siellä laulaa monta lintua, delfiinit hyppelee altaassa ja vilkuttaa iloisesti. Vesi virtaa kauniissa suihkulähteessä. Lähden kävelemään pientä polkua pitkin. Pitkin polun reunaa o pieniä tonttuja. Keskellä puutarhaa on iso suihkulähde, istahdin suihkulähteen reunalle ja katsoin peilikuvaani, minua vastapäätä katsoi kultahiuksinen tyttö, jolla oli vaaleanpunainen mekko yllään. Yht’ äkkiä tuli pieni tuulenpuuska joka sai hiukseni sekaisin. Laitoin hiukseni kuntoon ja lähdin taas kävelemään pitkin polkua, saavuin delfiinialtaalle. Siellä oli delfiiniperhe jotka tulivat tervehtimään minua. Puhuin heille rauhallisella äänellä, annoin heille kaikille yhden silakan. Perhe kiitti vilkuttaen. Lähdin taas jatkamaan matkaa. Yht’ äkkiä minulle tuli kova nälkä, meni päärynäpuun eteen ja otin siitä päärynän ja söin itseni kylläiseksi. Kun olin syönyt, lähdin takaisin päin, menin delfiinialtaan ohi, vilkutin heille hyvästiksi. Sitten menin suihkulähteen ohi ja siitä portista ulos kotiin päin. Loppu.
-Janelle 6 D-
SATUPUUTARHA
Olipa kerran puutarha, siellä linnut lensi ja lauloi. Linnuilla oli vähän ruokaa kunnes ne löysi puun jossa oli paljon. Lapset leikki ja söi karkkia. Yht’ äkkiä kaikki maailman lapset löysi puutarhan. Puutarhassa oli rahapuita, pizzapuita ja vaikka miten paljon muutakin. Kaikki oli aina vallannut suklaaputouksen. Lapset ei ikinä mennyt kouluun. Aikuiset ei mennyt töihin. Puutarhassa oli limupuita. Zazur-tehdaskin löytyi. Suklaata oli paljon. Pizzerioita löytyi ja ruokaa oli ja oli. Ihmiset tykkäsi syödä paljon pizzaa ja juoda limua. Ihmisillä oli liian kuuma aina ja heitä ei kiinnostanut. Sitten 10 v. päästä satupuutarha lakkasi kasvamasta ja ihmiset ihmettelivät mihin kaikki oli kadonnut. Ihmisillä oli vaikeeta elää ilman suklaata ja kaikkea herkkua. Ihmiset alkoi istuttamaan kaikkea ja söi kasviksia koko loppuelämänsä. Loppu !
-Henri 6 D-
KIVIPUUTARHA
Menen puutarhaan ison kiviportin kautta sisään. Kuljen polkua joka on tehty isoista kivistä. Näen suihkulähteen jota graniittikivet ympäröivät ja suihkulähdettä ympäröi myös neljä patsasta jotka esittävät eri aikakausien sotureita. Yksi esittää spartalaista, toinen esittää roomalaista, kolmas ritaria ja neljäs 1700-luvun ruotsalaista sotilasta. Kivipolku alkaa muuttumaan sorapoluksi. Sorapolun alussa on jalusta jolla on erittäin suuri smaragdi. Matkan varrella näen kaktuksia joide kukissa on topaaseja. Sorapolun loppupuolella on suuresta rubiimista veistetty kaktus. Eikä aikaa kun sora vaihtuu hiekaksi. Polkua ympäröi suuret lammet. Lammet ovat täynnä merivettä, jonka seassa ui kaloja. Lammessa on lumpeenlehtiä joiden päällä sammakot uivat ja joiden ympärillä joutsenet uivat kisaa, joiden luona sorsat syövät kaloja.
-Roope 6 D-
Kun astu puutarhaan , on portti missä on kaksi isoa hienoa patsasta vartioimassa. Omena ja mango, puinen polku ja patsaita. Iso vesiputous, polku. Vadelma- ja ananaspensaita, vihanneksia ja hedelmiä kasvamassa ja ihania kukkia melkein joka puolella. Kaksi papukaijaa lentelemässä puitten latvoissa. Erikoisen hieno kasvihuone missä on paljon kaakaopapuja, erilaisia marjoja, kukkia ja vihanneksia. Puutarha oli sisustettu ja laitettu hyvin kuntoon.
-Kata 6 D-
SATUPUUTARHA
Satupuutarhassani kasvaa kaikenlaisia juttuja esimerkiksi isoja puita , tavallisia puita ja pensaita. Mutta jos mennään erikoiseen satupuutarhaan niin siellä kasvaa parhaita puita esimerkiksi coca-cola-puut, kebabpuut, pizzapuut. Täällä saa puita aika paljo koska joka päivä kasvaa uusia puita. Minun puutarhassani voi tulla joka päivä katsomaan ja ihailemaan, jos on aikaa tai jos minulla ei ole mitään korjattavaa. Voin opettaa sinulle miten voi tehdä ison puutarhan: ensin sinun pitää ostaa siemeniä tosi paljon jos haluat ison puutarhan, toiseksi sinun pitää kasvattaa huolellisesti puita ettei puut kuole. Ja pitää saada paljon puita, sen jälkeen voit itse päätellä mitä haluaisit laittaa puuhu. Minulla on paljon valikoimia sinulle, voit tulla katsomaan joku päivä. Voin näyttää sinulle miten voit tehdä ison puun. Ensin sinulla pitää olla joku tehdas tai firma, he tekevät sinulle kaiken mitä tarvitset, esimerkiksi minulla on fazer-tehdas jotka tekevät sinulle pizzaa minkä voit laittaa puun päälle, ja minä voin antaa sinulle kulkuneuvon millä sitten voit kantaa kotiin ja antaa sukulaisille kaikkea mitä tarvitsevat. Mutta ennen satupuutarhaan menoa meidän pitää mennä syömään ja mennä erikoisjunalla, joka vie meitä suoraan satupuutarhaan, mutta siellä on tosi iso portti ja S.W.A.T erikoisjoukot joka puolella, koska jos joku varas yrittää varastaa omaisuuteni hän saa maksaa rangaistuksen, joten ei ole hyvä varastaa minun omaisuuttani. Ja minulla on erikoispuu, se on tosi arvokas !
-Said 6 D-
PIZZAPUUTARHA
Siellä on suihkulähteitä, siltoja, pizzaleikkimökki, sillat on kinkkua, suihkulähteistä tulee juustoa, ja myös polut on tehty tonnikalasta ja leikkimökki on tehty salamista.
-Sakari 6 D-
SATUPUUTARHA
Sä pääset minun satupuutarhaan kuin lintu lentää koilliseen. Portti on tehty puusta. Kun sä menet sisään sä löydät erilaisia teitä jotka vie puuhun. Tie on pehmeämpi kuin miljoona tyynyä. Se näyttää komialta. Siellä on noin 2 jokea jotka koskevat toisia. Se on taivaassa, josta ihmiset hyppäävät Mustaanmereen. Sinne pääsee vain 3, 14 miljoonaa ihmistä. Siellä on neljä kuningasta jotka ovat sodassa että saadaan pizzapuu itselle. Päälaji on villisikoja. Siellä on kolme päätietä josta kaikki menee toisen tien kautta. Eka tie vie Narniaan, Toinen tie vie Tylypahkaan. Kolmas vie Fazeriin. Yleensä ihmiset menee Tylypahkaan. Koska kaikki haluaa lentää taivaaseen, Fazer on siellä että saadaan karkkia. Ja Narnia että ihmiset sanovat “nähdään Narniassa “. Vesi on suklaasta. Ihmiset keinuvat vedessä. Linnut laulaa, ihmiset katsovat miten aurinko laskee. Kaikki tykkää siitä paitsi ihmiset jotka eivät ole tuolla. Siellä on täysi vapaus. Puutarhahuone on isompi kuin mitä sä osaat miettiä. Se on tehty keltaisesta. Tiet ovat myös suklaata.
-Marek 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Kerran näin kissan, mustavalkoisen kissan joka tuijotti minua sen sinisillä silmillä. Menin sitä lähemmäksi, ja se lähti kävelemään eteenpäin, katsoen minua vähän väliä, ihan kuin se olisi halunnut minun seuraavan sitä. Lähdin kävelemään sen perään & pian olimmekin keskellä synkkää metsää. Olin jo aikeissa lähteä pois kun kissa viimeinkin pysähtyi. Se oli jäänyt puun juurelle istumaan & tuijotti minua sieltä. Puun oksalle oli kiinnitetty pieni lyhty. Se loisti himmeänä tuossa synkässä metsässä, ja pian toinenkin lyhty syttyi. Sitten kolmas, neljäs, ja kohta niitä oli jo niin paljon, että ne muodostivat pienen polun. Lähdin kävelemään polkua pitkin ja pian olinkin valkoise portin edessä. Avasin portin ja eteeni ilmestyi iso puutarha. Vaikka metsässä oli ollut pimeää, täällä oli valoisaa ja lämmintä. Ihan kuin tämä olisi ollut eri ulottuvuudessa. Puutarhan keskellä oli iso puu, jonka oksalla oli keinu.Vähän matkan päässä oli suihkulähde josta muodostui pieni puro, ja siitä pieni lampi. Siellä oli pieniä, noin etusormeni kokoisia ihmisiä paperiveneissä. Puron yli meni puinen silta, jonka toisella puolella suihkulähteen näki paremmin. Suihkulähteen vieressä oli pari mukia, ja kyltti jossa luki: “ Toivomusvettä ! Juo vettä ja toivomuksesi tulee toteen !” Vaikka puutarha jäi vain minun salaisuudekseni, se ei tarkoita että en olisi enää ikinä tämän jälkeen siellä käynyt.
-Helvi 6 D-
OMENAPUUTARHA
Siellä kasvaa omenoita. Minun omenapuutarhassa on ainakin 1000 000 omenapuuta. Siellä syödään päivittäin omenoita koska se on terveellistä. Omenat tuottavat omenoita. Olen hyvin tyytyväinen mun omenapuutarhasta. Omenoita tulee päivässä 1000 kiloa, mutta osat ei ole kelpaavia, esim.mädäntynyt ei ole tarpeeksi kypsä. Omenoita saa ostaa mun omenapuutarhasta. Mutta tuskin kukaan sinnne menee, koska se on kuulla, sinne lentää joka päivä noin 10 rakettia. Okei se oli läppä oikeesti se on Virossa Tartossa. Mutta omenoita on välillä liikaa niin sitten me viedään ne kouluille ympäri maailmaa. Ihmisillä tulee myös hyvä mieli kun ne syö omenoita, koska omena tekee onnelliseksi. Omenapuutarha tuottaa punaisia ja vihreitä omenoita. Osat ihmiset antavat huonoa palautetta omenoista koska eivät tykkää niistä mutta meitä se ei kiinnosta. Se oli minun omenapuutarhani, toivottavasti tykkäsit.
-Cristopher 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Mielikuvituspuutarhassani olisi vesiputouksia, futiskenttä, kukkia, pensaita, yksisarvisia, sateenkaaria, nurmikkoa, palmuja, kookoksia, ananaspensaita, hedelmäpuita, aloe-vera kasveja, koiria, kissoja, oravia, iso puumaja ja siltoja. Puutarha on iso, melkein yhden neliökilometrin kokoinen. Puutarhassa jopa asuu muutamia ihmisiä. Minä ja kolme ystävääni. Meillä on omat puumajat lähellä toisiamme. Puutarha on lämmin ja sinne paistaa melkein aina aurinko. Joskus sataa jotta kasvit saavat vettä. Puutarhassa asuu paljon erilaisia eläimiä. Puutarhani on itse asiassa puolet yhdestä maasta jota sukuni hallitsee. Toisella puolella maata asuu yli 1000 ihmistä. Puutarhan ympärillä on korkeat mustat metalliaidat. Niillä pidetään tunkeilijat poissa. Puutarhan portissa on iso lukko jonka avaimia on olemassa vain viisi. Ystävilläni ja minulla ja puutarhanvartijalla. Puutarhan keskipisteenä on suuri suihkulähde. Suihkulähteen lähimmissä puissa on riippumattoja joissa voi nukkua. Vain vähän matkan päässä on toinen aukio jossa on meidän puumajat. Sinne kävellään pientä metsäpolkua pitkin. Puutarhaa ulkopuoliset pääsevät katsomaan vain kerran vuodessa. Emme pidä tungoksesta. SInä yhtenä päivänä keskellä kesää puutarhassamme on paljon ihmisiä. Puutarha on todella värikäs, varmaankin sen takia koska täällä on paljon erilaisia kasveja, puita ja eläimiä. Uimapaikkakin löytyy. Meillä on iso uima-allas jonka seinät ja pohja on päällystetty pyöreillä, noin kädenkokoisilla kivillä.
- Nina 6 D-
SUKLAAPUUTARHA
Suklaapuu on tehokas tapa viljellä suklaalevyjä. Erilaisia suklaapuita on mm. pirtelöpuu, suklaajäätelöpuu, suklaatoffeepuu, suklaalevypuu ja suklaapatukkapuut. Suklaapuita kasvaa Afrikan pohjoispuolella. Siellä sataa pirtelöä. Ihmisten aamupala on: suklaata, päivällinen: suklaata, illallinen: suklaata. Suklaapuu syntyy kun multaan laitetaan suklaa-sokeri-ainetta. Suklaapuu elää etelässä mutta ei liian kuumassa koska suklaa sulaa. Suklaapuun omistajat vaihtelee. Joskus Fazer omistaa joskus Panda. Suklaapuutarha on todella iso jopa 4 hehtaaria pelkkää suklaapuuta. Turistit saavat maksua vastaan käydä suklaapuutarhassa. Mutta turistit eivät saa syödä mitään.
-Joonas 6 D-
JAPANILAINEN PUUTARHA
Japanilaisia puutarhoja perustetaan yleisiin puistoihin, linnojen, kotien ja temppelien yhteyteen. Siitä ei aluksi pitänyt tulla arkipuutarha, vaan pyhäkkö. Perinteisissä japanilaisissa puutarhoissa on järvi tai lampi, saari, kiviä, vesiputous tai muuta sellaista. Japanilaisia puutarhoja on erilaisia. On esimerkiksi kuiva puutarha, joka tarkoittaa sitä että veden tilalla on hiekkaa joka symboloi vettä. Minusta kauniissa japanilaisessa puutarhassa pitää olla kirsikkapuita, sillä ne ovat kauniita. Siellä olisi myös saari jonne pitäisi mennä sillan avulla. Sillan alla kulkisi joki joka päättyisi lampeen. Vesiputouskin olisi jossain kohtaa ja kiviä sen lähistöllä. Siellä kasvaisi pari kukkalajia ja viherkasvejakin olisi jonkun verran. Sitten siellä olisi pari penkkiä polun reunalla. Siellä olisi myös vähän kuivaa puutarhaa, josta selitin yläpuolella, että mitä se tarkoittaa. Puutarhassa olisi myös jotain muita puita pari kappaletta.
-Emilia 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Se olisi värikäs ja siellä olisi sateenkaaria ja pilviä joka puolella siellä olisi värikkäitä kukkia ja erilaisia kasveja esim.kaktuksia, tomaatteja, palmuja, hedelmäpuita, marjoja ja ananaspensaita. Sitten siellä olisi vesiputous ja kiviaitauksia. Puut olisivat kirkkaan vihreitä ja vesi kirkkaan sinistä. Olisi kivipolkuja joiden kautta pääsisi liikkumaan puutarhassa. Sitten siellä olisi kaivo, jonne voisi heittää kolikoita ja toivoa. Siellä olisi myös isot kaiuttimet joista soisi kovaa musiikkia.
-Ruth 6 D-
SEKAPUUTARHA
Siellä kasvaa erilaisia kasveja, vihanneksia ja puita. Siellä on myös suihkulähteitä ja pikku polkuja. Sinne pääsee keltaisesta ovesta, kun olet päässyt ovesta sisään eteesi tulee pikku polku. Se johdattaa minun puutarhaan. Kun katsot vasemmalle näet pikku kahvilan. Kahvilassa tarjoillaan mehua ja pikku leivonnaisia. Ja kaikki on ilmaista. Ja kun näet oikealle näet ison vesiputouksen ja sen ympärillä on eläimiä. Sen jälkeen tulee erilaisia kasveja ja kukkia muun muassa ruusuja ja neliapiloita.
-Roosa 6 D-
JAPANILAINEN PUUTARHA
Se on rajattu aidoilla, niin että kukaan ei näe sinne. Sitten siellä on keskellä puro ja sitten sen puron yli kulkee silta. Sitten siellä on kirsikkapuita. Sitten siellä on kiviä joiden päälle voi istua. Siellä on myös kukkia. Sitten siellä kun on se aita niin siinä on myös portti niin se portti on aina lukossa. Sitten siellä on sellainen yksinäinen tyyppi. Se tyyppi olen minä. Sitten siellä keskellä puutarhaa on suihkulähde. Sitten siitä suihkulähteestä tulee vettä. Sitten siellä puutarhassa pn paljon polkuja ja ne polut on tehty pikkukivistä. Ne pikkukivet on valkoisia, mustia ja harmaita. Sitten siellä on nurmikkoa ja se nurmikko on vihreää. Sitten kun siellä on ne aidat, niin ne on valkoisia, ja kun siellä on se portti niin se portti on vaaleanruskea. Sitten, kun siellä kävelee siellä soi taustalla Hatsune Mikua. Sitten, kun siellä on niitä kukkia niin ne kukat on liiloja, pinkkejä ja valkoisia. Ja se puutarha on tosi fabulous. Sitten siellä on auringonkukkia ja kaikkia muita kivoja juttuja. Ja sitten siellä puutarhassa on myös penkki. Ja se penkki on valkoinen. Ja se penkki on vastapäätä sitä suihkulähdettä. Ja naapurit on niin kateellisia, että he ovat yrittäneet murtautua sinne mutta ei voineet koska se portti oli lukossa.
-Veera 6 D -
RAHASADEMETSÄPUUTARHA
Mun puutarhassa on kauniita eläimiä esim. leopardi, gorilla, orkidea, mamba, simpassi ja papukaija.
Mun puutarhassa kasvaa tosi pitkiä puita ja kauniita.
Erityisesti puutarhassani illan hämärtyessä alkaa kuulua eläimien ääniä erityisesti leopardin ääniä kuuluu illalla, koska leopardit saalistaa eniten illalla.
Mutta lempipuuni on rahapuu. Rahapuu on tosi arvokas, koska se tuottaa rahaa. Rahapuu tuottaa vuodessa n. 5 miljoonaa euroa.
Huonoin asia RahaSademetsäpuutarhassa on se, että täällä sataa tosi paljon, ja rahoista tulee märkiä.
Täällä on tosi kaunista. Kesäkuussa ihmiset saavat tulla vierailemaan puutarhassani. Aina silloin pidetään kisaa, kaikki kokoontuvat rahapuun ympärille ja niillä on 10 minuuttia aikaa, he saavat sitten ottaa niin paljon rahaa rahapuusta 10 minuutin ajan.
En aio ikinä myydä rahapuutani.
Puutarhassani kasvaa hedelmiä ja marjoja esim.omena, banaani, mango, mansikka, vesimeloni, päärynä, appelsiini, mandariini, ananas, viinirypäle.
-Huseyin 6 D-
PIZZAPUUTARHA
Avaan portin oven pizzapuutarhaan. Siellä kasvaa maustepensaita, niitä ovat pippuripensas, sipuli ja muuta. Erilaisia pizzoja. Kinkkupizza, jauhelihapizza. Siellä on suihkulähteitä ja paljon taikinaa. Siellä on myös pensaita joissa kasvaa tomaatteja ja ananasta. Siellä myös voi valmistaa pizzaa ja muuta ruokaa, sinne myös voi tulla syömään. Sieltä myös voi tilata pizzaa, siellä pizzat maksavat vain 50 senttiä. Pizzat ovat pöydän kokoisia. Siellä puut kasvavat coca-colalla. Kaikki juovat siellä limua, myös multa kastellaan limulla koska se on hyvää. Kaikki limu tehdään siellä itse, mutta joskus voi käydä kaupasta ostamassa limua. Siellä on kaikkia maailman limuja. Kuumina kesäpäivinä siellä myydään joka päivä halvalla limua koska se on hyvää ja monet lapset menevät ostamaan sieltä limua ja pizzaa 50 sentillä. Myös työntekijät voivat ottaa sieltä pizzaa kotiin syötäväksi, eli iltapalaa.
-Juhani 6 D-
Astun suuresta portista sisään valtavaan puutarhaan. Siellä laulaa monta lintua, delfiinit hyppelee altaassa ja vilkuttaa iloisesti. Vesi virtaa kauniissa suihkulähteessä. Lähden kävelemään pientä polkua pitkin. Pitkin polun reunaa o pieniä tonttuja. Keskellä puutarhaa on iso suihkulähde, istahdin suihkulähteen reunalle ja katsoin peilikuvaani, minua vastapäätä katsoi kultahiuksinen tyttö, jolla oli vaaleanpunainen mekko yllään. Yht’ äkkiä tuli pieni tuulenpuuska joka sai hiukseni sekaisin. Laitoin hiukseni kuntoon ja lähdin taas kävelemään pitkin polkua, saavuin delfiinialtaalle. Siellä oli delfiiniperhe jotka tulivat tervehtimään minua. Puhuin heille rauhallisella äänellä, annoin heille kaikille yhden silakan. Perhe kiitti vilkuttaen. Lähdin taas jatkamaan matkaa. Yht’ äkkiä minulle tuli kova nälkä, meni päärynäpuun eteen ja otin siitä päärynän ja söin itseni kylläiseksi. Kun olin syönyt, lähdin takaisin päin, menin delfiinialtaan ohi, vilkutin heille hyvästiksi. Sitten menin suihkulähteen ohi ja siitä portista ulos kotiin päin. Loppu.
-Janelle 6 D-
SATUPUUTARHA
Olipa kerran puutarha, siellä linnut lensi ja lauloi. Linnuilla oli vähän ruokaa kunnes ne löysi puun jossa oli paljon. Lapset leikki ja söi karkkia. Yht’ äkkiä kaikki maailman lapset löysi puutarhan. Puutarhassa oli rahapuita, pizzapuita ja vaikka miten paljon muutakin. Kaikki oli aina vallannut suklaaputouksen. Lapset ei ikinä mennyt kouluun. Aikuiset ei mennyt töihin. Puutarhassa oli limupuita. Zazur-tehdaskin löytyi. Suklaata oli paljon. Pizzerioita löytyi ja ruokaa oli ja oli. Ihmiset tykkäsi syödä paljon pizzaa ja juoda limua. Ihmisillä oli liian kuuma aina ja heitä ei kiinnostanut. Sitten 10 v. päästä satupuutarha lakkasi kasvamasta ja ihmiset ihmettelivät mihin kaikki oli kadonnut. Ihmisillä oli vaikeeta elää ilman suklaata ja kaikkea herkkua. Ihmiset alkoi istuttamaan kaikkea ja söi kasviksia koko loppuelämänsä. Loppu !
-Henri 6 D-
KIVIPUUTARHA
Menen puutarhaan ison kiviportin kautta sisään. Kuljen polkua joka on tehty isoista kivistä. Näen suihkulähteen jota graniittikivet ympäröivät ja suihkulähdettä ympäröi myös neljä patsasta jotka esittävät eri aikakausien sotureita. Yksi esittää spartalaista, toinen esittää roomalaista, kolmas ritaria ja neljäs 1700-luvun ruotsalaista sotilasta. Kivipolku alkaa muuttumaan sorapoluksi. Sorapolun alussa on jalusta jolla on erittäin suuri smaragdi. Matkan varrella näen kaktuksia joide kukissa on topaaseja. Sorapolun loppupuolella on suuresta rubiimista veistetty kaktus. Eikä aikaa kun sora vaihtuu hiekaksi. Polkua ympäröi suuret lammet. Lammet ovat täynnä merivettä, jonka seassa ui kaloja. Lammessa on lumpeenlehtiä joiden päällä sammakot uivat ja joiden ympärillä joutsenet uivat kisaa, joiden luona sorsat syövät kaloja.
-Roope 6 D-
Kun astu puutarhaan , on portti missä on kaksi isoa hienoa patsasta vartioimassa. Omena ja mango, puinen polku ja patsaita. Iso vesiputous, polku. Vadelma- ja ananaspensaita, vihanneksia ja hedelmiä kasvamassa ja ihania kukkia melkein joka puolella. Kaksi papukaijaa lentelemässä puitten latvoissa. Erikoisen hieno kasvihuone missä on paljon kaakaopapuja, erilaisia marjoja, kukkia ja vihanneksia. Puutarha oli sisustettu ja laitettu hyvin kuntoon.
-Kata 6 D-
SATUPUUTARHA
Satupuutarhassani kasvaa kaikenlaisia juttuja esimerkiksi isoja puita , tavallisia puita ja pensaita. Mutta jos mennään erikoiseen satupuutarhaan niin siellä kasvaa parhaita puita esimerkiksi coca-cola-puut, kebabpuut, pizzapuut. Täällä saa puita aika paljo koska joka päivä kasvaa uusia puita. Minun puutarhassani voi tulla joka päivä katsomaan ja ihailemaan, jos on aikaa tai jos minulla ei ole mitään korjattavaa. Voin opettaa sinulle miten voi tehdä ison puutarhan: ensin sinun pitää ostaa siemeniä tosi paljon jos haluat ison puutarhan, toiseksi sinun pitää kasvattaa huolellisesti puita ettei puut kuole. Ja pitää saada paljon puita, sen jälkeen voit itse päätellä mitä haluaisit laittaa puuhu. Minulla on paljon valikoimia sinulle, voit tulla katsomaan joku päivä. Voin näyttää sinulle miten voit tehdä ison puun. Ensin sinulla pitää olla joku tehdas tai firma, he tekevät sinulle kaiken mitä tarvitset, esimerkiksi minulla on fazer-tehdas jotka tekevät sinulle pizzaa minkä voit laittaa puun päälle, ja minä voin antaa sinulle kulkuneuvon millä sitten voit kantaa kotiin ja antaa sukulaisille kaikkea mitä tarvitsevat. Mutta ennen satupuutarhaan menoa meidän pitää mennä syömään ja mennä erikoisjunalla, joka vie meitä suoraan satupuutarhaan, mutta siellä on tosi iso portti ja S.W.A.T erikoisjoukot joka puolella, koska jos joku varas yrittää varastaa omaisuuteni hän saa maksaa rangaistuksen, joten ei ole hyvä varastaa minun omaisuuttani. Ja minulla on erikoispuu, se on tosi arvokas !
-Said 6 D-
PIZZAPUUTARHA
Siellä on suihkulähteitä, siltoja, pizzaleikkimökki, sillat on kinkkua, suihkulähteistä tulee juustoa, ja myös polut on tehty tonnikalasta ja leikkimökki on tehty salamista.
-Sakari 6 D-
SATUPUUTARHA
Sä pääset minun satupuutarhaan kuin lintu lentää koilliseen. Portti on tehty puusta. Kun sä menet sisään sä löydät erilaisia teitä jotka vie puuhun. Tie on pehmeämpi kuin miljoona tyynyä. Se näyttää komialta. Siellä on noin 2 jokea jotka koskevat toisia. Se on taivaassa, josta ihmiset hyppäävät Mustaanmereen. Sinne pääsee vain 3, 14 miljoonaa ihmistä. Siellä on neljä kuningasta jotka ovat sodassa että saadaan pizzapuu itselle. Päälaji on villisikoja. Siellä on kolme päätietä josta kaikki menee toisen tien kautta. Eka tie vie Narniaan, Toinen tie vie Tylypahkaan. Kolmas vie Fazeriin. Yleensä ihmiset menee Tylypahkaan. Koska kaikki haluaa lentää taivaaseen, Fazer on siellä että saadaan karkkia. Ja Narnia että ihmiset sanovat “nähdään Narniassa “. Vesi on suklaasta. Ihmiset keinuvat vedessä. Linnut laulaa, ihmiset katsovat miten aurinko laskee. Kaikki tykkää siitä paitsi ihmiset jotka eivät ole tuolla. Siellä on täysi vapaus. Puutarhahuone on isompi kuin mitä sä osaat miettiä. Se on tehty keltaisesta. Tiet ovat myös suklaata.
-Marek 6 D-
MIELIKUVITUSPUUTARHA
Kerran näin kissan, mustavalkoisen kissan joka tuijotti minua sen sinisillä silmillä. Menin sitä lähemmäksi, ja se lähti kävelemään eteenpäin, katsoen minua vähän väliä, ihan kuin se olisi halunnut minun seuraavan sitä. Lähdin kävelemään sen perään & pian olimmekin keskellä synkkää metsää. Olin jo aikeissa lähteä pois kun kissa viimeinkin pysähtyi. Se oli jäänyt puun juurelle istumaan & tuijotti minua sieltä. Puun oksalle oli kiinnitetty pieni lyhty. Se loisti himmeänä tuossa synkässä metsässä, ja pian toinenkin lyhty syttyi. Sitten kolmas, neljäs, ja kohta niitä oli jo niin paljon, että ne muodostivat pienen polun. Lähdin kävelemään polkua pitkin ja pian olinkin valkoise portin edessä. Avasin portin ja eteeni ilmestyi iso puutarha. Vaikka metsässä oli ollut pimeää, täällä oli valoisaa ja lämmintä. Ihan kuin tämä olisi ollut eri ulottuvuudessa. Puutarhan keskellä oli iso puu, jonka oksalla oli keinu.Vähän matkan päässä oli suihkulähde josta muodostui pieni puro, ja siitä pieni lampi. Siellä oli pieniä, noin etusormeni kokoisia ihmisiä paperiveneissä. Puron yli meni puinen silta, jonka toisella puolella suihkulähteen näki paremmin. Suihkulähteen vieressä oli pari mukia, ja kyltti jossa luki: “ Toivomusvettä ! Juo vettä ja toivomuksesi tulee toteen !” Vaikka puutarha jäi vain minun salaisuudekseni, se ei tarkoita että en olisi enää ikinä tämän jälkeen siellä käynyt.
-Helvi 6 D-
tiistai 24. toukokuuta 2016
Kansalaisvaikuttamista taiteen keinoin!
Minun nimeni on –hankkeen kesäkuussa alkavassa Flash Mob –projektissa liikutaan taiteen ja kansalaisaktivismin rajapinnoilla. Projekti tarjoaa helsinkiläisille mahdollisuuden ottaa kantaa suuriin tai pieniin yhteiskunnallisiin tai alueellisiin epäkohtiin tai ilmaista ajatuksiaan esittävän taiteen keinoin.
Projektin aikana osallistujat ideoivat, suunnittelevat ja toteuttavat julkisissa tiloissa toteutettavia tempauksia, joita kehitellään projektissa mentoreina toimivien tanssitaiteilijoiden Sari Palmgrenin ja Jukka Tarvaisen ohjauksessa. Projektissa kuullaan myös eri järjestötahojen aktivistien näkemyksiä ja heidän kokemuksiaan kansalaisvaikuttamisesta.
Projekti alkaa 2.6.16 klo 17-20 Kanneltalon auditoriossa ja toteutetaan tiivistyöskentelyn puitteissa 6.-10.6.16 sekä 8.-11.8.16. Näiden lisäksi projektiin kuuluu Flash Mob –tempausten harjoittelu ja tapahtuma-aikoja. Projektiin voi ilmoittautua mukaan kuka tahansa yksityinen ihminen tai ryhmä, esim. yhdistys tai organisaatio.
 |
| Valokuva: Liisa Söderlund |
Ilmoittautumiset 25.5. mennessä osoitteeseen terhi.pursiainen@zodiak.fi.
maanantai 23. toukokuuta 2016
Kirjoitus kokemuksestani ympäristöön keskittyneestä ja yhteisöllisestä tanssityöpajasta 16.5.2016.
Kunpa illalempana erottuisi piirtyvät rajamme!
Tanssiessani Antinniityn ympräistössä mieleeni tulvi voimakkaimmin tilassa näkyvät rajat ja niiden tarkastelu sekä hahmottaminen liikkeen kautta. Rajojen hahmottaminen luonnon ympäristössä sai minut pohtimaan parhaillaan vallitsevaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät kovat otteet valtiomme taholta sekä rajun väkivaltaisen ääriajattelun nousua.
Ihmisten auttaminen äärimmäisessä hädässä muistuttaa omasta tilanteestani adoptioprosessista Venäjältä Suomeen, Oulun kaupunkiin, mikä mahdollistui vuonna 1994. Mitkä olisivat olleet mahdollisuuteni lapsena Venäjältä Suomeen adoptio prosessissa, jos kohta voimaan tuleva, Venäjän suunnasta alkuun pantu lakialoite venäläisten lasten adoption kieltämisestä ulkomaalaisille olisi astunut jo vuonna 1994 voimaan.
Olen saanut asua Suomessa pitkään ja sen ajan sisällä tehdä asioita ilman, että minua olisi pompotettu edestakaisin maasta toiseen, pakotettu töihin, rajoitettu suuresti, uhattu palautettavan takaisin Venäjälle, erotettu perheestä ja epäilty, ettäkö minusta olisi ikinä mihinkään, esim. alkuun huonon suomen kielen taitoni takia.
Olihan minun vaikeata lausua sana kurkku, eli minun kielelläni kurkuru tai sana illempana, eli illalempana. Opin silti puhumaan suomea ensimmäisen kesän aikana Oulun kaupungissa. Joskus koen suomalaiset oudoiksi vaatiessaan maahanmuuttajilta kunnon kielitaitoa ja osaamistasoa kaikessa heti alkuunsa, jotta heidät kelpuutettaisiin maahamme. Suomalaisten puhuessa ylipäätänsä niin harvoin tässä maassa tuntuu melkein pahalta, kun he alkavat puhua.
Pienenä asuessani Oulun kaupungissa pystyin tunnistamaan ryssävihan. Noina lyhyinä hetkinä onnekseni osasin puolustaa itseni muun muassa tappelemalla poikien kanssa. Tunsin sodan jälkeisen muukalaisvihan, mutta koin myös, että uusi elämäni ei liittynyt millään tavalla venäläisvihaan. Enhän minä ollut talvisodassa ampunut suomalaisia kalloon. Tosin venäläisessä lastenkodissa minulle väitettiin kiveenkovaan, että Suomi oli aloittanut talvisodan, eikä Venäjä.
Jäljet sodasta rajoitti lastenkodin työntekijät ja sitä kautta minut näkemästä suomalaisissa hyviä puolia. Muistot leijuivat epäoikeudenmukaisissa tuntemuksissa siitä, että ketkä olivat oikeasti sodan aloittaneet. Ei tietenkään siitä puhuttu, että miten syvästi traumatisoineet sotatraumat psyykkisessä kanssakäymisessä leviävät sukupolvelta toiselle ja miten sotia pitäisi välttää. Suomessa tuntuvat, pysymättömät rajat ovat syntyneet myös sotien kautta, mutta maahanmuutto strategiassa emme voi ymmärtää millaisia verilöylyjä maahanmuuttajat pakenevat.
Elän suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa hyvinvointimme perustuu osittain perusturvaetuihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Esimerkiksi hammaslääkäri maksuni on ollut alle 100€ luokkaa. Ehkä hyvinvointimme on yksi syy siihen, miksi omasta mielestäni nykyisellä hallituksella ei ole käsitystäkään mitä on menettä kaikki ja huutaa apua!
Tila ilman rajoja on myös alytön ajatus, mutta demokratian arvomme ei pitäisi pysähtyä rajojemme myötä, vaan ehkäpä suomalaisten pitäisi käyttää maalaisjärkeä ja arvostaa kykyämme auttaa hädässä olevia. Tuoda kykyämme auttaa koko maailmaan kuuluville.
Koreografi Jenni Koistisen mutkattomat ja minimalistiset liikkeelliset tehtävät maiseman tarkastelemiseen ja tilan eläväksi tuomiseksi koko ryhmälle kiehtoi minua. Antinniityllä tilan pystyi kokemaan eri perspektiiveistä, josta vapautunut tunne levisi kehooni.
Samanlaisen kokemuksen koin kauan sitten maatessani Venäjällä, vihreän kumpulan päällä.
Kehoni hengitti sisään happea. Taivasta katsoessani pilvet tuntuivat hämäävän minua. Ne pysähtyivät ja liikkuivat samaan aikaan. Olin yksin, mutten kuitenkaan ja vapauduin.
Antinniityllä tilan kokeminen liikkeen ja aistien kautta antoi uuden mielikuvan: mitä tila on nyt itselleni? Isossa tilassa voi tavalla tai toisella eksyäkin monien ulkopuolisten ärsykkeiden myötä ja kokea rauhattomuutta. Toisaalta ympäristössä oleminen antoi etäisyyttä päivän aikana tapahtuviin asioihin.
Tutkimusmatkani rajoista ja tilan kokemisesta sai ajatus -siemenen omien tanssiprojektien lähtökohtien tarkastelulle seuraavalla kysymyksellä: voinko olla liikkujana jonkun muun kautta ja mitä se oikeastaan tarkoittaa?
-Nadja Pärssinen
 |
| Valokuva: Jenni Koistinen |
Tanssiessani Antinniityn ympräistössä mieleeni tulvi voimakkaimmin tilassa näkyvät rajat ja niiden tarkastelu sekä hahmottaminen liikkeen kautta. Rajojen hahmottaminen luonnon ympäristössä sai minut pohtimaan parhaillaan vallitsevaa pakolais- ja maahanmuuttopolitiikkaan liittyvät kovat otteet valtiomme taholta sekä rajun väkivaltaisen ääriajattelun nousua.
Ihmisten auttaminen äärimmäisessä hädässä muistuttaa omasta tilanteestani adoptioprosessista Venäjältä Suomeen, Oulun kaupunkiin, mikä mahdollistui vuonna 1994. Mitkä olisivat olleet mahdollisuuteni lapsena Venäjältä Suomeen adoptio prosessissa, jos kohta voimaan tuleva, Venäjän suunnasta alkuun pantu lakialoite venäläisten lasten adoption kieltämisestä ulkomaalaisille olisi astunut jo vuonna 1994 voimaan.
Olen saanut asua Suomessa pitkään ja sen ajan sisällä tehdä asioita ilman, että minua olisi pompotettu edestakaisin maasta toiseen, pakotettu töihin, rajoitettu suuresti, uhattu palautettavan takaisin Venäjälle, erotettu perheestä ja epäilty, ettäkö minusta olisi ikinä mihinkään, esim. alkuun huonon suomen kielen taitoni takia.
Olihan minun vaikeata lausua sana kurkku, eli minun kielelläni kurkuru tai sana illempana, eli illalempana. Opin silti puhumaan suomea ensimmäisen kesän aikana Oulun kaupungissa. Joskus koen suomalaiset oudoiksi vaatiessaan maahanmuuttajilta kunnon kielitaitoa ja osaamistasoa kaikessa heti alkuunsa, jotta heidät kelpuutettaisiin maahamme. Suomalaisten puhuessa ylipäätänsä niin harvoin tässä maassa tuntuu melkein pahalta, kun he alkavat puhua.
Pienenä asuessani Oulun kaupungissa pystyin tunnistamaan ryssävihan. Noina lyhyinä hetkinä onnekseni osasin puolustaa itseni muun muassa tappelemalla poikien kanssa. Tunsin sodan jälkeisen muukalaisvihan, mutta koin myös, että uusi elämäni ei liittynyt millään tavalla venäläisvihaan. Enhän minä ollut talvisodassa ampunut suomalaisia kalloon. Tosin venäläisessä lastenkodissa minulle väitettiin kiveenkovaan, että Suomi oli aloittanut talvisodan, eikä Venäjä.
Jäljet sodasta rajoitti lastenkodin työntekijät ja sitä kautta minut näkemästä suomalaisissa hyviä puolia. Muistot leijuivat epäoikeudenmukaisissa tuntemuksissa siitä, että ketkä olivat oikeasti sodan aloittaneet. Ei tietenkään siitä puhuttu, että miten syvästi traumatisoineet sotatraumat psyykkisessä kanssakäymisessä leviävät sukupolvelta toiselle ja miten sotia pitäisi välttää. Suomessa tuntuvat, pysymättömät rajat ovat syntyneet myös sotien kautta, mutta maahanmuutto strategiassa emme voi ymmärtää millaisia verilöylyjä maahanmuuttajat pakenevat.
Elän suomalaisessa yhteiskunnassa, jossa hyvinvointimme perustuu osittain perusturvaetuihin sekä sosiaali- ja terveyspalveluihin. Esimerkiksi hammaslääkäri maksuni on ollut alle 100€ luokkaa. Ehkä hyvinvointimme on yksi syy siihen, miksi omasta mielestäni nykyisellä hallituksella ei ole käsitystäkään mitä on menettä kaikki ja huutaa apua!
Tila ilman rajoja on myös alytön ajatus, mutta demokratian arvomme ei pitäisi pysähtyä rajojemme myötä, vaan ehkäpä suomalaisten pitäisi käyttää maalaisjärkeä ja arvostaa kykyämme auttaa hädässä olevia. Tuoda kykyämme auttaa koko maailmaan kuuluville.
Koreografi Jenni Koistisen mutkattomat ja minimalistiset liikkeelliset tehtävät maiseman tarkastelemiseen ja tilan eläväksi tuomiseksi koko ryhmälle kiehtoi minua. Antinniityllä tilan pystyi kokemaan eri perspektiiveistä, josta vapautunut tunne levisi kehooni.
Samanlaisen kokemuksen koin kauan sitten maatessani Venäjällä, vihreän kumpulan päällä.
Kehoni hengitti sisään happea. Taivasta katsoessani pilvet tuntuivat hämäävän minua. Ne pysähtyivät ja liikkuivat samaan aikaan. Olin yksin, mutten kuitenkaan ja vapauduin.
Antinniityllä tilan kokeminen liikkeen ja aistien kautta antoi uuden mielikuvan: mitä tila on nyt itselleni? Isossa tilassa voi tavalla tai toisella eksyäkin monien ulkopuolisten ärsykkeiden myötä ja kokea rauhattomuutta. Toisaalta ympäristössä oleminen antoi etäisyyttä päivän aikana tapahtuviin asioihin.
Tutkimusmatkani rajoista ja tilan kokemisesta sai ajatus -siemenen omien tanssiprojektien lähtökohtien tarkastelulle seuraavalla kysymyksellä: voinko olla liikkujana jonkun muun kautta ja mitä se oikeastaan tarkoittaa?
-Nadja Pärssinen
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)