Työryhmä 2018

Kuva: Johanna Tirronen

Jenni Koistinen on helsinkiläinen koreografi. Hän työskentelee laaja-alaisesti tanssin kentällä. “Minun nimeni on”-yhteisötanssiprojektissa Jenni on toiminut taiteellisena vastaavana projektin alusta alken vuodesta 2012. Jenniä kiinnostaa tanssissa sen mahdollisuus laittaa asioita liikkeelle meissä ihmisissä; olimmepa sitten tanssin katsojina, kokijoina tai tekijöinä.

Minun nimeni
”Olen syntynyt 70-luvulla ja vanhempani olivat yhteiskunnallisesti hyvin aktiivisia. Äitini näki lehdessä kuvan Jenni-nimisestä chileläisestä pikkutytöstä maitolasi kädessään. Jutussa muisteltiin vuonna 1973 murhatun Salvador Allenden aikaa Chilessä, ja sitä kuinka hänen aikanaan jokaiselle chileläiselle lapselle luvattiin lasi maitoa päivässä. Äitini ihastui Jenni-nimeen. Toinen vaihtoehto nimekseni olisi ollut ”Rosa” tunnetun vallankumoustaistelija Rosa Luxemburgin mukaan.” 

Minun kotini

”Koti merkitsee minulle yhteenkuuluvuutta ja yhdessä oloa ympäröivän maailman kanssa, missä ikinä olenkin. Se merkitsee minulle myös kodin etsimistä, oman paikan etsimistä maailmassa, kodittomuuden tunnetta. Koti merkitsee minulle myös itsessäni vaihtelevia haluja kiertolaisuuteen ja asettumiseen; liikkeeseen ja pysähtymiseen. Kotona oleminen tuntuu laskeutumiselta omaan kehooni. Se tuntuu rentoudelta ja ilolta, vähän samanlaiselta kuin luontodokumenttien supernopeutettu kuva taivaalla kiitävistä pilvistä tai maasta kasvavasta kasvista.

Tunnen olevani kotona silloin kun olen kehossani, itsessäni. Olen ehtinyt tähän astisen elämäni aikana rakentaa kodin moniin paikkoihin, monet niistä ovat keskenään niin erilaisia että tuntuu kuin minulla olisi monta eri minää.”

Kuva: Ia Samoil

Sari Palmgren on valmistunut tanssitaiteen maisteriksi Teatterikorkeakoulusta vuonna 2004. Sen jälkeen hän on toiminut freelance-tanssijana, koreografina ja tanssinopettajana. Hän työskentelee tanssitaiteen eri alueilla: näyttämöteosten, teatterin, yhteisötaideprojektien ja tanssielokuvan parissa. Minun nimeni on -projektissa Sari Palmgren on ollut sen alusta alkaen, vuodesta 2012, ja on toiminut projektissa ohjaajana, esiintyjänä, tanssielokuvan tekijänä ja koreografina. 

Palmgrenin viimeiset teokset ovat käsitelleet ihmisen eläimellistä puolta, kuolevaisuutta ja ympäristön tilaa. Palmgren on kiinnostunut yhdistämään videota työskentelyssään eri tavoin. Hänen viimeisimpiä töitä ovat Aidatut unelmat (Zodiak – Uuden tanssin keskus, Kanneltalo, Helsingin Juhlaviikot 2017) , Licking things (Zodiak – Uuden tanssin keskus 2016) Connective Patterns-tanssidokumenttielokuva (2015) Mortal road movie -kvartetto kuolevaisuudesta (Routa-dance company 2014), The Earth Song (Zodiak – Uuden tanssin keskus 2013 & kiertue 2016-2018) teos ilmastonmuutoksesta ja soolo Animal motion (2010 Zodiak – Uuden tanssin keskus), joka oli liikkeellinen tutkielma eläimestä nimeltä ihminen. 

Minun nimeni
"Minun toinen nimeni Katriina on peritty isoisoäidiltä. Etunimeni olen saanut tietääkseni siitä, että sen nimen nimipäivä on puolen vuoden ja 1kk päästä syntymäpäivästäni. Näin sain mahdollisuuden juhlia kaksi kertaa vuodessa täysin eri vuodenaikoina. Sukunimeni tulee Ruotsista ja tarkoittaa palmun oksaa."

Minun kotini
"Matkustan paljon ja tunnen kotiutuvani moneen paikkaan. Koti merkitsee minulle paikkaa, jossa koen olevani turvassa, josta voin lähteä ja jonne voin palata. Tunnen olevani kotona, kun saan olla rentona, maadoittuneena ja päättää itse miten teen ajallani. Saan olla kotona juuri sellainen kuin olen. 

Kotona pitää olla eläimiä, että se tuntuu kodilta."

www.saripalmgren.fi

Jukka Tarvainen valmistui Teatterikorkeakoulusta tanssijaksi vuonna 2009 ja työskentelee freelance-esiintyjänä tanssin ja teatterin parissa. Tanssijan töiden ohessa Jukka opettaa parkouria ja akrobatiaa, sekä treenaa itse edellämainittujen lisäksi mm. kiipeilyä. Myös musiikki vetää puoleensa bändiharrastuksen ja satunnaisten keikkojen muodossa. Aikaisempi tutkinto Jukalla on liikuntafysiologiasta ja hän onkin loputtoman kiinnostunut ihmiskehon toiminnasta sekä sen liikkeen mahdollisuuksista ja mahdottomuuksista. Jukka Tarvainen on ollut Minun nimeni on-projektissa sen alusta alkaen, vuodesta 2012, ja on toiminut projektissa Parkour-ohjaajana, esiintyjänä ja koreografina. 

Minun nimeni

"Etunimen Jukka vanhempani valitsivat kahdesta vaihtoehdosta. Toinen vaihtoehto olisi ollut Sami. Toinen nimeni Petteri oli omien tietojeni mukaan ainoa vaihtoehto kumman tahansa etunimen kanssa. Tuntuu, että nimi on tärkeä osa ihmisen identiteettiä ja muistan kuulleeni tarinoita nimensä vaihtaneista ihmisistä jotka kertovat myös jonkin persoonassaan hieman muuttuneen. Uskon, että itselleni kävisi samoin ja olo nimen vaihtamisen jälkeen olisi varmasti jollain tapaa erilainen. Mutta en ole koskaan edes harkinnut nimeni vaihtamista, olen oikein tyytyväinen näin ja aion pysytellä vastedeskin Jukkana."

Minun kotini
"Koti on minulle paikka, jossa voin olla juuri niin kuin haluan olla, tehdä juuri mitä haluan tehdä ja näyttää niin hyvät kuin huonot tunteeni. Paikka jossa asun rakkaitteni kanssa ja jonka säännöt ja toimintamallit määrittelen yhdessä heidän kanssaan. Paikka joka on meidän reviiriämme, mutta jonne myös ystävät ja tuttavat ovat tervetulleita. Aktiivisena ihmisenä koti on minulle myös tukikohta, jossa voin pistäytyä vaihtamassa vaatteet ja repun sisällön keskellä arkea, syödä, juoda, nukkua, käydä suihkussa ja huoltaa varusteita. Miellän kodiksi ensisijaisesti sen kaupungin ja asunnon jossa sillä hetkellä asun, mutta lapsuudenkotiini ja kotikaupunkiini Jyväskylään tulee minulla aina olemaan erityinen suhde ja myös niitä voin kodikseni kutsua.

Tunnen olevani kotonani myös sellaisten ihmisten parissa ja ympäristössä, jossa voin olla oma itseni eikä minun tarvitse yrittää olla parempi, sivistyneempi, hauskempi tai sosiaalisempi kuin juuri sillä hetkellä olen. Yleensä tämä toteutuu hyvien ystävien ja harrastusten parissa sekä tapahtumissa ja paikoissa, joissa ajan ja paikan jakaa samanmielisten ja samoja kiinnostuksen kohteita omaavien kanssa.

Kotoisuus ja kotona oleminen tuntuu ihannetapauksessa paineettomuutena ja levollisuutena. Lihakset vapautuvat, jännittyneisyys laskee, stressihiki haihtuu taivaan tuuliin ja on tunne että voin hengittää vapaasti."

Kuva: Antti Kuivalainen

Tuomas Norvio työskentelee äänisuunnittelijana, säveltäjänä, muusikkona, miksaajana ja tuottajana, sekä lavalla, että studiossa. Hän on tehnyt musiikkia ja ääntä nykysirkus-, nykytanssi- ja poikkitaiteellisiin teoksiin sekä installaatiohin ja dokumenttielokuviin. Hänen taustansa on elektronisessa musiikissa. Norvio on kiinnostunut improvisaatiosta sekä erilaisista akustisten äänilähteiden elektronisesta manipuloinnista. Viime aikoina Norvio on työskennellyt mm. Tapani Rinteen, Kimmo Pohjosen, Circo Aereon ja Sari Palmgrenin kanssa.
Minun nimeni on -projektissa Tuomas Norvio on ollut sen alusta alkaen, vuodesta 2012, ja on toiminut projektissa säveltäjänä, äänisuunnittelijana ja työpajaohjaajana.

Minun nimeni
"Olli nimeni perin jo ennen minua edesmenneeltä isoisältäni, ja Tuomaan sodassa nuorena miehenä kaatuneelta iso-sedältäni. Tosin syntymäpäiväni on myös Tuomaksen nimipäivänä, joten pahasti epäilen että silläkin oli jotain tekemistä asian kanssa. Norvio nimen alkuperä löytyy Lapista, Norvion niemestä, isoisoisäni vaihtoi norjalaisen nimensä suomalaiseksi maahantullessaan. Nuorena kumpikaan etunimeni ei tuntunut omalta, ja siten olikin monenlaista kutsumanimeä, musiikkihommissa alterego, mutta kummasti jopa Olli nimeni on ruvennut iän myötä tuntumaan oikealta ja omalta, identiteettiä vahvistavaksi elementiksi."

www.tuomasnorvio.net