Minun nimeni on -Kannelmäki 2015-2017
 |
| Kuva: Mikko Eronen |
Terhi Pursiainen on valmistunut maisteriksi Jyväskylän yliopiston Taiteiden ja kulttuurin tutkimuksen laitokselta pääaineenaan taidekasvatus. Terhi on kiinnostunut ihmisyydestä, tanssitaiteesta, kehon kokemuksista ja liikkeellisestä ilmaisusta.
Minun nimeni on-projektissa Terhi Pursiainen työskenteli tuottajana 2015-2017.
Minun nimeni on -Kannelmäki 2015-2016
Juuso Hannukainen on muusikko, instrumenttinaan akustiset ja elektroniset lyömäsoittimet. Hän on työskennellyt freelancer-muusikkona eri yhtyeissä (mm.Rinnereadio, Don Johnson Big Band) ja poikkitaiteellisissa projekteissa (Circo Aereo). Hänen taustansa on elektronisessa rytmimusiikissa ja perinteisessä Afro/Latinalaisamerikkalaisessa musiikkissa. Erityisenä kiinnostuksen kohteena hänellä on akustisten instrumenttien yhdistäminen elektroniseen äänimaailmaan.
Minun nimeni on -projektissa Juuso Hannukainen on ollut mukana vuosina 2015-2016. Hän on toiminut projektissa muusikkona, säveltäjänä ja työpajaohjaajana.
Minun kotini
"Koti merkitsee minulle rauhaa olla oma itseni. Läheisteni ja perheeni seura luo myös kotoisan tunteen. Tunnen olevani kotona sekä kaupungissa että luonnossa. Kodin tunne syntyy myös liikkeessä, erityisesti meloessani kajakilla merellä. Kehossa koti tuntuu eheyden tunteelta."
Minun nimeni on -Kannelmäki 2014-2015
 |
| Teltan purku ja pesu syksyllä 2014 Kuva: Marina Seppä |
www.ulrikavilke.com
Minun nimeni
“Kaikki etunimeni, Ulrika Hilma Matilda, ovat peräisin suvuistani. Ulrika on kunnianosoitus isäni Ulla-Maija-nimiselle äidille, joka kuoli jo kauan ennen syntymääni rintasyöpään. Sukunimeni on harvinainen ja meitä Vilkeitä onkin vain kourallinen tällä hetkellä. Minua on kutsuttu Tötöksi koko elämäni ajan, ja opinkin käyttämään oikeaa etunimeäni vasta aikuisena. Pidän edelleen hieman kömpelöstä lempinimestäni, ja aikoinaan sitä käyttivät perheeni lisäksi myös opettajat ja ystävät. Murros taisi tapahtua vasta lukion jälkeen, ja nyt rinnakkain kulkevatkin lempinimeni ja oikea etunimeni keskustelukumppanista riippuen.”
Minun kotini
"Olen aina ollut koti-ihminen ja koti on minulle tärkeä paikka. En ole ikinä elänyt ilman, että tiedän missä kotini on. Kotona energia on aina lähtökohtaisesti hyvä, siellä on turvaa, lämpöä ja toivottavasti aina myös rakkautta. Kotona haluaisin kuulla usein myös naurua. Ajatus kodista on valoisa. Koti on paikka missä saa olla paineettomasti juuri sellainen kun sillä hetkellä on.
Toisaalta olen ollut aina hyvä kantamaan kotia mukanani. Kotini voi olla myös siellä missä minä ja reppuni olemme milloinkin eikä kotini välttämättä vaadi pysyviä seiniä. Tällä hetkellä ehdottomasti paras kesäkotini on teltta. Kesäkoti sijaitsee saaressa meren rannalla. Se pystytetään aina mahdollisimman nopeasti alku kesästä ja kerätään varastoon syksyllä kun tuuli ja sade käyvät liian kovaksi. Kesäkoti merkitsee minulle ajattomuutta, vapautta ja rauhaa.
Kotona olen rento, avoin ja rakastava. Olen välillä myös spontaani ja hassu. Usein siisti ja touhukas. Joskus kotona olen vain. Ruumiini on siellä aina niinkuin haluaa ja se tuntuu hyvältä."
Minun nimeni on -Kannelmäki 2014-2015
Söderlund tekee tällä hetkellä väitöskirjaa aiheesta valokuvaus osallistavien projektien metodina. Se pohjautuu monivuotiseen työpajaan asunnottomien kanssa. Työpajan osallistujat toivat esille valokuvan keinoin oman näkökulmansa asunnottomuudesta ja kuvista tehtiin näyttelyt Kiasmaan 2010 ja Suomen valokuvataiteen museoon 2011.
Minun nimeni
”Äiti halusi minusta Kukkamaarian, mutta isä halusi minulle äitini nimen. Olen aina ajatellut, että hän rakasti äitiä niin paljon. Jo aivan pienenä kutsumanimekseni tuli Liisukka, josta itse muodostin Iikku nimen. Molempia on käytetty ainoastaan perheen parissa. Muualla olen ollut joko Liisa tai Lissu. Liisa nimen yhdistän aina Ihmemaahan ja Lissun 80-luvun elokuvaan ”Täältä tullaan elämä”, jossa Kati Outinen näytteli nimiroolin.”
Minun kotini
"Koti ja kodittomuus ovat lähellä toisiaan, mutta en koe niiden olevan vastakohtia, vaikka toisessa onkin kyse toisen poissaolosta. Koti voi olla missä vain, mutta se vaatii tietynlaisen tunnesuhteen paikkaan. Lapsuudesta muistan tärkeitä paikkoja, jotka tälläkin hetkellä edustavat minulle henkistä kotia, vaikka ne ovat olemassa vain muistoissa. Niihin liittyy myös aistikokemuksia, kuten auringon lämpö iholla, tuoksut ja äänet. Omassa kehossa haluaisin olla enemmän kotonani – koen, että jokin yhteys ajatuksien ja ruumiin jäsenten väliltä puuttuu. Kotona olemisen edellytykset täyttyvät parhaiten silloin, kun asiat ovat tasapainossa ja olen onnellinen."
Minun nimeni on -Kannelmäki 2013
Sibiry Konate on tanssija ja koreografi. Hän on kotoisin Länsi-Afrikasta Burkina Fasosta. Hän on valmistunut Centre De Développemt CDC La Térmitière koulusta Burkina Fasosta ja on lisäksi opiskellut tanssia Ranskassa Centre National De la Dansessa ja Centre Chorégraphique National De Grenoblessa. Suomessa hän on asunut vuoden 2010 lopusta saakka. Hän harrastaa juoksua, lukemista ja ruoanlaittoa. Sibiryn äidinkieli on dioula. Lisäksi hän puhuu myös ranskaa ja suomea.
"Sibiry tarkoittaa dioulan kielellä lauantaita. Olen syntynyt lauantaipäivänä. Isoisäni nimi oli myös Sibiry ja isäni halusi antaa saman nimen myös minulle. Isoisäni oli parantaja ja lääkäri, joka paransi potilaitaan perinteisin menetelmin. Sukunimeni Konate on tarkoittanut aiemmin kuningasta, mutta nykyisin se meritsee seppää. Konate on yleinen nimi Burkina Fasossa."
Minun nimeni on -Kannelmäki 2013
Jani-Petteri Olkkonen on rituaaliseen taiteeseen erikoistunut teatteriohjaaja ja esitystaiteilija. Hän työskentelee mielellään myyttien ja maagisten todellisuuskäsitysten parissa. Olkkonen on tehnyt esityksiä vapaalla kentällä vuodesta 1996, ja on valmistunut teatteritaiteen maisteriksi Lontoosta. Hän myös opettaa eri yhteyksissä rituaalitaidetta ja klassista esitysdramaturgiaa.
”Nimeni on johdettu Johanneksesta siksi, että se tarkoittaa ”Jumala on armollinen”. Ilmeisesti tällä viitataan kristittyjen jumalaan. Oli miten oli, ajatus on mielestäni kaunis. Vanhempani harkitsivat myös antaa minulle nimeksi Jan-Peter, koska se olisi kai ollut jotenkin hienompi. Olen kiitollinen heille siitä, että he päätyivät siihen nimeen jonka minulle antoivat”.
Minun nimeni on -Vuosaari 2012, Kannelmäki 2013
 |
| Kuva: Maria Kilpi |
"Vierailu Minun nimeni on –projektissa merkitsee minulle tilaisuutta tutustua taiteen tekemisen uusiin mahdollisuuksiin sekä entistä paremmin myös omaan kotikaupunkiini ja erilaisten ihmisten maailmoihin.”
Suomessa kohtaan Jaakko-nimisiä silloin tällöin. Olen ollut aina kiinnostunut nimistä ja oppinut, että muissa kielissä minulla on paljon kaimoja, kuten Jaap, Diego, Giacomo, Hamish, Jacques, Jakob, Jakov, James… Sukunimeni Simola tulee lapsuudenkotini nimestä. Kotini lähellä asui Simo-niminen mies 1600-luvulla. Paikka sai myöhemmin nimen hänen mukaansa. En tiedä hänestä siis oikeastaan muuta kuin nimen ja asuinpaikan. Mutta voin aina kuvitella!”
Minun nimeni on - Vuosaari 2012
 |
| Kuva: Tuomo Manninen |
"Tässä tapaa ihmisiä, joihin ei muuten koskaan pääsisi tutustumaan. Se on jännittävää kuin matkustaminen uusiin maihin. Toisaalta taiteen avulla pääsee nopeasti lähelle toista ja voi kohdata sellaisella tasolla, joka on kaikille yhteinen, riippumatta sosiaalisista rooleista tai yhteiskunnallisesta statuksesta. Itähelsinkiläisenä tämä on minulle myös kotiseutuun juurtumisen projekti. Toivon, että onnistumme välittämään näitä kokemuksia yleisölle asti." "Toinen nimeni on Susanna. Salla Susanna. Ensimmäiseksi siitä tulee mieleeni ässävika ja se, kun kuusivuotiaana, yöllä laivan hytissä valvoessani, päätin lopettaa peukalon imemisen, koska hammaslääkäri oli sanonut, että siitä tulee suhuässä. Nimiyhdistelmä tuo mieleeni myös rintamamiestalon, mädän maan ja omenoiden tuoksun, ajan jolloin vanhempani vielä olivat yhdessä keksimässä minulle nimeä."
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti