Millaista olisi ratsastaa lohikäärmeellä? Tai kamelilla? Tai yrittää kesyttää koskea?
Vaikka tällä kertaa tanssiminen jäi hiukan suunnittelun jalkoihin, ehdimme kuitenkin kokea jotain mielenkiintoista ja yllättävää. Tutkimme liikkeen kautta selkärankaa, siis sitä yhteyttä, joka kulkee kehossamme pään ja lantion välillä. Joka päivä ja koko ajan sitä käytämme, mutta harvoin tule ajateltua, miten olla siitä tietoinen, miten hallita sen liikettä, miten sillä voi ilmaista asioita. Näitä asioita me kokeilimme yksin ja paritehtävän kautta. Kun toinen parista tanssi, toinen sai tunnustella hänen selkärankansa liikettä silmät kiinni ja pitäen hellästi käsiä niskassa ja alaselässä. Olipas merkillistä tajuta, kuinka monenlaiseen liikkeeseen selkämme pystyykään! Liikkeen moninaisuus sai mielikuvituksen laukkaamaan jonnekin ihan muualle kuin Kannelmäen tanssilattialle…
Tuttuun tapaan aloitimme kurkkaamalla ajassa taaksepäin eli katselemalla edellisen kerran aikaansaannoksiamme. Lopputunti oli kuitenkin varattu tulevaisuudelle. Oli tehtävä jonkinlaisia päätöksiä siitä, miten haluaisimme kertoa kurssistamme tulevissa tilaisuuksissa eli miten esiintyisimme. Loputtomien mahdollisuuksien viidakkoon sukelsimme paperilaput ja kynät aseinamme. Kirjoitimme ja piirsimme toiveitamme ja mielikuviamme. Luimme toistemme kirjoitukset. Järjestelimme niitä ryhmiin, jos lapuissa tuntui olevan jotain samaan suuntaan vetävää. Ja keskustelimme. Kaikkien toiveet tulivat esille ja mielipide kuulluksi. Alustavat suunnitelmat syntyivät!
Kutkuttaa kertoa, mitä kaikkea muutamaan pieneen hetkeen saattaa saada mahtumaan, mutta silloin pilaisin yllätyksen ja ilonne! Tulkaa itse katsomaan! Jos jotain vinkkiä haluatte saada, niin… hm… avainsanoja saattaisivat olla kamera, improvisaatio ja levitaatio!
Minun nimeni on Iida Eija
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti