Soolojen harjoitukset

Jokaisen ryhmän kanssa työstetään omia soolo -liikegraffitteja, joita kehitellään eteenpäin eri ryhmissä. Tässä kuvia keskiviikon ilta-ryhmän soolo harjoituksista.

Kuvat: Sari Palmgren

Parkouria Pohjois-haagan koululla

Jukka Tarvainen on pitänyt Parkouria Minun nimeni on-työpajoissa, tässä alla muutamia kuvia Pohjois-haagan koulun parkour tunnista:

Kuvat: Sari Palmgren

Minun nimeni on-Kannelmäki on alkanut

Kannelmäen Minun nimeni on- ryhmät kokoontuivat viime viikolla ensimmäistä kertaa. Eri ryhmissä oli heti liikkumisen meininki!

                                            Kuvat: Sari Palmgren

NÄKEMIIN VUOSAARI JA HYVÄÄ PÄIVÄÄ KANNELMÄKI

On aika lausua haikeat jäähyväiset Vuosaareen. Ohessa linkki upeisiin videoihin, jotka Minun nimeni on -projektin aikana syntyivät.
http://minunnimenion.fi/

Minun nimeni on -yhetisötaideprojekti jatkaa kuitenkin elämäänsä. Kiitos Helsingin kulttuurikeskuksen pääsemme tutustumaan syksyllä 2013 uusiin ihmisiin ja paikkoihin Kannelmäessä. Blogi siis jatkaa elämäänsä viimeistään ensi syksynä.

SUURKIITOS KAIKILLE OSALLISTUJILLE!

T. Katja ja koko Zodiakin väki

Esityksen traileri

Super-kiitokset kaikille Minun nimeni on-projektiin osallistuneille. Tässä alla esityksen traileri, johon kaikki hienot soolot ja osat eivät valitettavasti mahtuneet, mutta siitä toivottavasti välittyy esityksen tunnelma. Terkuin Sari   

Kiitos Jenniltä

Vuosaaren Minun nimeni on-projekti sai loppusilauksen 13.2.2013 kun projektia esittelevä valokuvanäyttely avattiin Zodiak- Uuden tanssin keskuksessa Kaapelitehtaalla. Valokuvaajat Tuomas Linna ja Antti Ahtiluoto olivat koonneet hienon kokonaisuuden ulkotyöpajoissa ja yhteisharjoituksissa ottamistaan kuvista.

Avajaisissa katsoimme myös niitä kuvia, jotka eivät mahtuneet mukaan näyttelyyn. Kuvia katsoessa heräsi haikea ja kaihoisakin olo siitä, että projekti on ainakin Vuosaaren osalta saatettu loppuun. Syksy 2012 oli täynnä niin monia hienoja ja mieleenpainuvia hetkiä, pieniäsuuria onnistumisen tunteita ja itselleni taiteellisesti tärkeitä oivalluksia.  Unohtamatta niitä ajoittaisia vaikeuksia, jotka ovat ehkä niitä kaikkein opettavaisimpia kokemuksia. Tämä projekti jää itselläni kyllä ihon alle ainutlaatuisena kokonaisuutena ja kokemuksena.

Kiitos vielä kerran ennenkaikkea teille kaikille osallistujille, jotka viime kädessä mahdollistitte tämän projektin, kiitos läsnäolostanne ja paneutumisestanne!

Kiitos myös vielä teille kaikille ihanille työryhmän muille jäsenille, ja suurkiitos Zodiakin henkilökunnalle ja Helsingin kaupungin kulttuurikeskukselle tämän projektin mahdollistamisesta!

terveisin Jenni

Minun nimeni on valokuvanäyttely Zodiakissa 8.3.2013 saakka

Ennen Zodiakia Minun nimeni näyttely oli esillä Vuotalossa 8.26.1.2013

Valokuvia kuvauksista

Videoiden editointi ja äänisuunnittelu alkaa olla loppusuoralla. 

Tässä vielä muutamia valokuvia kuvauksista. 

Valokuvat: Sari Palmgren

Dayron

Fjolla

Ida

Kuvausryhmä

Dayron kulkee kuvauspaikalle

Patricia

Tea

Esitysharjoituksia Vuotalossa

Minun nimeni on -projektin esitys kokoaa yhteen kaikki projektissa mukana olleet ryhmät. Yhteisenä kokoontumispaikkana on toiminut Vuosali, jossa esitysharjoituksia on pidetty Jenni Koistisen johdolla. Tässä Tuomas Linnan kuvaterveisiä harjoituksista.

Minun nimeni on -näyttelyn suunnittelua

Minun nimeni on -projektia ovat seuranneet kameran linssin takaa valokuvaajat Antti Ahtiluoto ja Tuomas Linna. Heidän kuviaan on ollut esillä blogissa ja kuvista kootaan näyttely, joka tulee olemaan esillä Vuotalossa 8.-26.1.2013 ja sen jälkeen Zodiakin aulassa Kaapelitehtaalla 14.2.-8.3.2013. Tässä meneillään Vuotalon tilojen tsekkaus.

Vain osa kuvista tulee esille näyttelyyn, mutta loppujuhlassa 18.12.2012 tulee olemaan esillä kattava otos Tuomaksen ja Antin projektin aikana ottamia kuvia.

Jukan parkourterveisiä!

Kuva: Antti Ahtiluoto

Vedin parkour-työpajoja Aurinkolahden peruskoululla, Vuosaaren ala-asteella ja Itäkeskuksen yläasteella, kullekin ryhmälle kaksi kertaa. Lyhyesti määriteltynä parkourissa pyritään sulavaan, etenevään ja innovatiiviseen liikkeeseen minkälaisessa ympäristössä tahansa. Useimmiten harjoittelu tapahtuu kuitenkin urbaanissa ympäristössä eteen tulevia kaiteita, muureja ja muita rakenteita hyödyntäen. Itselleni parkour on nimenomaan vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja siihen mukautumista. Ympäristö tarjoaa jatkuvasti liikeimpulsseja ja ehdottaa vaihtoehtoisia kulkureittejä. Pian lajin aloittamisen jälkeen mieleen alkaa tulvia ideoita niin kadulla kulkiessa kuin sisätiloissakin: voisiko tuohon astua ja hypätä tuonne, pääsisinkö tuosta ylös, tuossahan on tarjolla hauska cat leap. Arkinen ympäristö aukeaa uusin silmin.

Vaikka parkourissa onkin useita nimettyjä perustekniikoita jotka muodostavat lajin rungon, eivät sitä sido säännöt vaan jokainen voi treenata haluamallaan tyylillä ja omien mielihalujensa mukaan. Vain mielikuvitus rajoittaa liikkeen mahdollisuuksia. Jotkut harrastajat höystävät liikkumistaan esimerkiksi akrobatialla, jotkut puolestaan haluavat edetä mahdollisimman nopeasti ja sulavasti. Kyse ei ole kilpailu- tai extreme-lajista, vaan itselleen sopivien haasteiden asettamisesta ja niiden voittamisesta pitkäjänteisen harjoittelun avulla. Harjoittelukulttuuriin kuuluvat vahvasti ympäristön, yksityisyyden ja kanssatreenaajien kunnioittaminen: mitään ei rikota, pyritään treenaamaan jälkiä jättämättä, ei mennä yksityisille pihoille tai kiellettyihin paikkoihin, treenataan itselle ja muille turvallisesti ja hyvässä hengessä, sillä kaikilla on lajissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja haasteet ovat hyvin subjektiivisia.

Opetuksessa keskityin kaikkien ryhmien kanssa perustekniikoihin, joiden kautta lajiin pääsee sisälle. Esimerkiksi ylityksiä teimme jokaisen ryhmän kanssa. Aurinkolahdessa ja Vuosaaren ala-asteella pysyttelimme koulun pihoissa tai lähikulmilla, Itäkeskuksessa tutkimme Stoan ympäristöä. Kahdessa opetuskerrassa ei ehdi käydä lähellekään kaikkia osa-alueita tai tekiinkoita läpi. Tärkeintä omasta mielestäni olikin esitellä muutamia ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia liikkumiseen ja itsensä toteuttamiseen tämän lajin kautta.

Jouniksen parkour-tunnelmiä Itäkeskuksen yläasteen parkour-työpajasta. Kuvat Antti Ahtiluoto.

Työharjoittelijana Minun nimeni on -projektissa

 

Kuva: Antti Ahtiluoto

Minun nimeni on Dayron Napoles Rubant, olen tanssija Kuubasta. Muutin Suomeen 1v. ja 4 kk sitten. Olen opiskellut suomen kieltä Luksia-aikuisopistossa, ja osana kurssia teen suomen kielen harjoittelua Minun nimeni on -projektissa Zodiakissa.

Projektissa on 10 ryhmää, joissa on eri ikäisiä ihmisiä Itä-Helsingistä. Minä olen avustanut ja osallistunut työpajoihin, joita vetävät Jenni Koistinen ja Sari Palmgren. Projektissa avustaminen on ollut mielenkiintoinen kokemus. Olen nähnyt miten eri-ikäiset osallistujat ovat osallistuneet projektin luomisprosessiin käyttäen kehon liikkeitä ja omia kokemuksiaan. Nimien sanominen ja niiden merkityksestä puhuminen, liikkuminen ja vuorovaikutus muiden kanssa vahvistavat heidän käsityksiään heistä itsestään, muista ihmisistä ja ympäristöstä.

On hienoa, että kuka tahansa, jolla ei ole tanssijan taustaa, on nyt voinut olla osana tanssiprojektia.

***

My name is Dayron Napoles Rubant. I am a dancer from Cuba. I moved to Finland 1 year and 4 months ago. I have been studying Finnish language in Luksia aikuisopisto, and as a part of my course I am doing my internship in Minun Nimeni on project in Zodiak.

The project have 10 groups of people, from different ages and differents parts of Eastern Helsinki. I have been assisting and participating in the workshops, which are being led by the directors of the project Jenni Koistinen and Sari Palmgren. Assisting on the project has been an interesting experience; to see how participants of different generations have been involved in the creation process by using their own body movements and own experiences. Saying their names and talking about the meanings of their names, moving and interacting with each other, strengthens their own perceptions of themselves, of other people and the environment.

It is great that anyone, without having a background as a dancer, has now been able to be a part of a dance project.

***

Mi nombre es Dayron Napoles Rubant. Soy bailarin graduado de de la escuela de arte en Cuba. Estoy residiendo en Finlandia hace 1 año y 4 meses. He estado estudiando la lengua finlandesa en Luksia “Instituto de Educación para Adultos”. Como parte de mis estudios estoy haciendo mi entrenamiento en el proyecto Minun Nimeni On en Zodiak “ Centro para la Nueva Danza”.

El proyecto esta formado de 10 grupos, con personas de diferentes edades y diferentes partes del este de Helsinki, en el cual he estado asistiendo y participando en los talleres dirigidos por los directores del proyecto Jenni Koistinen y Sari Palmgren. Tomando parte en los talleres ha sido una magnífica e interesante experiencia, ver cómo los participantes de diferentes generaciones toman parte en el proceso de creación mediante el uso de sus movimientos corporales y sus propias experiencias. Decir sus nombres y hablar acerca de sus significados, moviéndose e interactuando unos con otros, fortalece su propia percepción de sí mismos, teniendo en cuenta otras personas y el entorno en el cual se encuentran.

Es magnífico el hecho de que cualquier persona, sin tener una formación como bailarín, es capaz de ser parte de un proyecto de danza.

Videoiden kuvaukset

Videoiden kuvaukset olivat viime viikolla. Kuvaaja Päivi Kettunen, kuvausassistentti Heini Mäntylä ja koreografi-ohjaaja Sari Palmgren viettivät viikon vuosaaressa 16 eri kuvattavan kanssa. Sää oli osittain suotuisa, mutta kylmyydeltäkään ei voinut täysin välttyä marraskuisessa ilmassa. Kuvaukset sujuivat hyvin ja saimme todella hienoa materiaalia. Super-kiitokset kaikille kuvattaville!

Videot sekä Minun nimeni on-nettisivut julkaistaan 18.12. Videot voi nähdä myös tiistaina 18.12 vuotalolla Minun nimeni on- tapahtumassa.

Tässä valokuvia kuvauksista. Valokuvat: Sari Palmgren