Jukan parkourterveisiä!

Kuva: Antti Ahtiluoto

Vedin parkour-työpajoja Aurinkolahden peruskoululla, Vuosaaren ala-asteella ja Itäkeskuksen yläasteella, kullekin ryhmälle kaksi kertaa. Lyhyesti määriteltynä parkourissa pyritään sulavaan, etenevään ja innovatiiviseen liikkeeseen minkälaisessa ympäristössä tahansa. Useimmiten harjoittelu tapahtuu kuitenkin urbaanissa ympäristössä eteen tulevia kaiteita, muureja ja muita rakenteita hyödyntäen. Itselleni parkour on nimenomaan vuorovaikutusta ympäristön kanssa ja siihen mukautumista. Ympäristö tarjoaa jatkuvasti liikeimpulsseja ja ehdottaa vaihtoehtoisia kulkureittejä. Pian lajin aloittamisen jälkeen mieleen alkaa tulvia ideoita niin kadulla kulkiessa kuin sisätiloissakin: voisiko tuohon astua ja hypätä tuonne, pääsisinkö tuosta ylös, tuossahan on tarjolla hauska cat leap. Arkinen ympäristö aukeaa uusin silmin.

Vaikka parkourissa onkin useita nimettyjä perustekniikoita jotka muodostavat lajin rungon, eivät sitä sido säännöt vaan jokainen voi treenata haluamallaan tyylillä ja omien mielihalujensa mukaan. Vain mielikuvitus rajoittaa liikkeen mahdollisuuksia. Jotkut harrastajat höystävät liikkumistaan esimerkiksi akrobatialla, jotkut puolestaan haluavat edetä mahdollisimman nopeasti ja sulavasti. Kyse ei ole kilpailu- tai extreme-lajista, vaan itselleen sopivien haasteiden asettamisesta ja niiden voittamisesta pitkäjänteisen harjoittelun avulla. Harjoittelukulttuuriin kuuluvat vahvasti ympäristön, yksityisyyden ja kanssatreenaajien kunnioittaminen: mitään ei rikota, pyritään treenaamaan jälkiä jättämättä, ei mennä yksityisille pihoille tai kiellettyihin paikkoihin, treenataan itselle ja muille turvallisesti ja hyvässä hengessä, sillä kaikilla on lajissa omat vahvuutensa ja heikkoutensa ja haasteet ovat hyvin subjektiivisia.

Opetuksessa keskityin kaikkien ryhmien kanssa perustekniikoihin, joiden kautta lajiin pääsee sisälle. Esimerkiksi ylityksiä teimme jokaisen ryhmän kanssa. Aurinkolahdessa ja Vuosaaren ala-asteella pysyttelimme koulun pihoissa tai lähikulmilla, Itäkeskuksessa tutkimme Stoan ympäristöä. Kahdessa opetuskerrassa ei ehdi käydä lähellekään kaikkia osa-alueita tai tekiinkoita läpi. Tärkeintä omasta mielestäni olikin esitellä muutamia ympäristön tarjoamia mahdollisuuksia liikkumiseen ja itsensä toteuttamiseen tämän lajin kautta.

Jouniksen parkour-tunnelmiä Itäkeskuksen yläasteen parkour-työpajasta. Kuvat Antti Ahtiluoto.