Kaupunkityöpja

-->

Kuva: Tuomas Linna

Viikon 44 alussa aikuiset ja seniorit tutkivat Itä-Helsingin kaupunkimaisemaa ulkona liikkumalla Jaakko Simolan ohjaamassa työpajassa. Tässä Jaakon terveisiä työpajasta:

Ensimmäisenä tehtävänä lähdimme kävelemään yhdessä ilman sanoja ja etsimme kollektiivisesti reittiä, jonne Vuosaaren tiet, kadut ja polut johdattivat. Ryhmän tukemana saimme vapauttaa itsemme ihmettelemään myös kulkureittien sivuissa olevia kohtia, joissa kaupunkilaiset eivät yleensä kulje tai pysähdy. Tehtävässä sai palata turvallisesti lapsille tyypilliseen paikkojen tutkimiseen koko kehon ja kaikkien aistien kanssa. Tunnustelimme miten voi tanssia kiveysten, portaiden, kaiteiden, seinäpintojen, istutusten, valon, varjojen ja pimeyden sekä meren tai tuulen kanssa.

Jatkoimme kävelyä kaduilla ja keskustelimme, millainen paikka Vuosaari on ja mitä osallistujien muistoja siihen liittyy. Opin paljon uutta ja kuljin uusia reittejä. Kaupunginosa on monille hyvin rakas. Vuosaari-kokemuksia ovat avarat merinäköalat, tuuli, raikas ilma, männyt, rannalla liikkuminen ja oleskelu, tutut kivet, muutos, hiekka, kadonnut kahvipaahtimon tuoksu, uusi arkkitehtuuri, ”kulkeminen arkkitehtuurin havainnekuvassa”, lasitetut parvekkeet, vanhat huvilat, veneet, sotahistoria, Uutelan kanava ja maamerkkinä Suomen korkein asuintalo Cirrus. Erilaisia kulkijoita eri suunnista on ollut aina vuosituhansien kuluessa.

Lopuksi teimme pienen tanssikokeilun ryhmän valitsemassa paikassa. Tanssimme eri päivinä leikkipaikalla, kanavan suulla ja tien alikulussa. Leikimme toistamalla omaa reittiä, pysähtymällä hetkeksi jonkin maiseman elementin ääreen ja tuomalla mukaan jonkin liikkeen aikaisemmilta tapaamiskerroilta sekä reagoimalla toisten tekoihin. Tärkeintä ei ollut niinkään se mitä teki vaan se, mitä huomioita ja uusia tilallisia kokemuksia syntyi keskittyneen tekemisen seurauksena. Pienet asiat saivat tilaa koko ulkona olemisen aikana. Esimerkiksi varisten rääkäisyt, lehtien kahina tai seinän minimalistinen koristeritilä herättivät huomion sanattomasti liikkuessa.   

Olin etuoikeutettu ryhmien vieraileva vetäjä. Osallistujat olivat yllättävän rohkeita ja innostavia. Tapaamisessa toteutui hetkessä eläminen kaupunkimaiseman tanssipartnerina. Ryhmät tavallaan opastivat minulle, millaisessa kaupungissa asun. Vuosaari merkitsee minulle nyt jotain muuta kuin aikaisemmin. Lopuksi olikin hyvä kahvitella ja rupatella lämpimässä uusien tuttavien kanssa. 

Kuva: Tuomas Linna

Kuva: Tuomas Linna

Kuva: Tuomas Linna

Kuva: Tuomas Linna