Viimeinen kevään Kotimatkalla harjoitus

"Jo joutui armas aika ja suvi suloinen..."

Viimeiset kevään harjoitukset ovat takana ennen kesälaitumille kirmaisua. Reilun kuukauden ajan olemme synnyttäneet Kotimatkalla-teosta Jennin avustuksella, olemme pohtineet kotona oloamme, etsineet kotiliikkeitä kehoistamme jaloistamme päistämme, tanssineet niitä näkyväksi.

Kerran vielä Kotimatkalle Sitratorilta startaten, huoneita tunnelmineen ja liikkeineen rakentaen. Saavuttuamme koteihin meidät toivotetaan tervetulleiksi, tanssijamme tanssivat meille omat tanssinsa. Huh huh, tulihan käytyä melkoisissa tunnesfääreissä, kyynellet eivät olleet kaukana, välillä taas teki mieli hihkua, niin veikeitä ryhmäpotretteja näimme yhden kodin parvekkeella.

Matkamme päättyi vihreälle niitylle, nokkosten ja nurmen sekaan, sielläkö kotimme?

Laitetaan Jennin kiitoskukat kasvamaan "ihanaiset ihamiehet" (siteeraus Jenniltä)!

~Tuula

Musiikkityöpajan Ensimmäiset Treenit ma 18.5.

SATIKUTIA & RUMMUTUSTA

Ensikohtaamiset vaihdettiin musisoijien ja tanssijoiden kesken Kanneltalossa viikko sitten maanantaina 11.5. 

Tavattiin myös ensimmäistä kertaa Minun Nimeni on –projektin Tuottaja ja musiikkityöpajan vetäjä perkussionisti Juuso Hannukainen.

Musiikkityöpajan ensimmäinen osio rummutettiin käyntiin ääniteknikon Tuomas Norvion musiikkiluolassa Hakaniemessä.

Ekoilla musisointi treffeillä tutustiin toisten soittimiin. Rohkeammat päästelivät niistä jo uusia ääniä.

Näkyi ja kuului ihailua, ujoilua, rohkeutta ja uteliaisuutta.

Näytillä mm. poikkihuilu, itserakentama vesikupla-puhallusrasia. 

Tällä kertaa pääpaino oli improaminen erilaisilla rummuilla. Ryhmäkuvassa oikealta vasemmalle: Conga, Kehärumpu, Cajon, Virveli ja Djembe.

Maanantain RUMMUTUSKOMPIN MANTRA à la Juuso: (paino alleviivatuissa)

SA-TI     KU-TI 

                                                                    TA-KA   KU-MI

                                                                   
                                                                     Hassuja hetkiä:

Kuvassa Juuso pumppaa Kehärummun sisävannetta (ilmanpaine muuttaa ääntä) 

Opittiin myös paljon improvisoidusta musisoinnista katsomalla youtube-video:  

   There is no movement without rhythm 

(https://www.youtube.com/watch?v=lVPLIuBy9CY)

=Kaikki työ on rytmissä

Minun nimeni on Vanukaz

(Kuvat & Teksti à la Vanukaz)

8. Kotimatkalla harjoitus

Hiekkatien rapina

Tuulihousujen kahina

Kevätsade

Kikatus

Puuhun kipuaminen

Varpaat märällä nurmikolla

Kanssaolijoiden aito ihmetys

Pinnan tunnustelu

Kodin löytäminen odottamattomista paikoista

Hymyt

-Jasmin

Valokuvat: Sari Palmgren

Valokuvia Unelmatapahtumasta

Minun nimeni on -projektin tanssikurssin osallistujat esittivät Unelmatapahtumassa Sitratorilla maistiaisen tulevasta Kotimatkalla-teoksesta! Teosta harjoitellaan parhaillaan ja sen ensi-ilta on 25.8. Kannelmäessä. Valokuvat: Katja Kirsi

7. Kotimatkalla harjoitus

Alustan saate,
salista kotiin, takaisin

Aisti, tilan verho,

aikaan kuroitettu vapaus

-Tom

Valokuvat: Sari Palmgren

Valokuvia Kotimatkalle-teoksen ulkoharjoituksista

Kotimatkalla teosta harjoitellaan maanantaisin Sitra-torilla, joka toimii 25.8.2015 ensi-iltaan tulevan teoksen alkupaikkana. Tässä muutamia valokuvia teoksen harjoituksista. 

Valokuvat: Katja Kirsi

6. Kotimatkalla teoksen harjoitus

Viime maanantain treeneissä tekemisen lomassa kävi mielessäni muutamia teemoja, jotka sitten viikon aikana palailivat mieleeni.

Häpeä
Sitratorin keskellä maatessani en voinut olla miettimättä häpeän teemaa. Kuinka vapauttavaa onkaan tiedostaa se ja antaa sen olla läsnä. Ei kai häpeässäkään ole mitään hävettävää. Taustani takia häpeä on ollut elämässäni aina voimakkaasti läsnä.  Sen takia en varmaan osaa itse aina arvioida että mikä oikeasti on hävettävää ja mikä ei.

Arkkitehtuuri / Koti
Sitratorin ja Kanneltalon julkitilan arkkitehtuuri muodostaa oivan taustan "kodikkaalle" esityksellemme. Kontrastia on riittämiin, jotta tulemme näkyviin. Sitratorin seutu on pieni arkkitehtuuriutopia, siitä puuttuu historialliset kerrostumat ja käyttäjäkuntakin on valitettavan yksipuolista. Asettuminen sinne vaatii monelta itsensä turruttamista. Väitetäänkin että riippuvuudet johtuvat usein juurettomuuden tunteesta. Esityksemme esineistö voisi viitata aikoihin ennen Sitratorin rakentamista. 40- ja 50-luvuilla jälleenrakennuksen aika oli asettumisen ja oman kodin rakentamisen aikaa. Ehkä sen aikakauden kalusteet symboloivat monille kotia.

Liikkuvuus
Meidät jaettiin treeneissä staattiseen ja liikkuvaan ryhmään. Onnekseni sain olla liikkuvissa. Nykyisin olen jo osannut pysaähtyä tekemään kotia ja jopa pidän sitä arvokkaana asiana. Aiemmin olin nomadi ja ajattelin että kohta täytyy taas muuttaa. Kotoa olen perinyt tavan, taitaa nykyinen kotini olla koti numero 20. Liikuin yliampuvan repivästi paikasta toiseen, muistot mielessä.

Taide osana arkea
Sitä ymmärtääkseni projisoimme tässä esityksessä.

-Anne Harju

Minun nimeni on -projekti vieraili Kaarelan Kyläjuhlilla sunnuntaina 10.5.2015!

Kaarelan Kyläjuhlilla oli tänä vuonna erityinen syy isoihin juhliin kun "kylän" aktiivit olivat voittaneet pitkän taistelun vanhan Puukoulun kohtalosta! Riemuitsimme isolla porukalla puukoulun jatkoa ja nautimme aurinkoisesta sunnuntaista.

Kyläjuhlissa esiintyi myös Jenni Koistisen "Meidän koulu" tanssiteos, jossa tanssivat koulun uusimmat 1C -luokan oppilaat yhdessä koulun vanhojen oppilaiden, oppilaiden vanhempien sekä muiden innokkaiden tanssijoiden kanssa. Esitys oli hieno ja sai paljon positiivista palautetta. 

Aloitimme samalla myös Minun nimeni on -albumin kokoamisen valokuvaajamme Liisa Söderlundin johdolla. Albumi tulee osaksi KOTONA-näyttelyä Kanneltalolla joulukuussa 2015.

Koko Minun nimeni on -työryhmä toivottaa onnea Puukoulun tulevaisuudelle ja kaikille koulun eteen töitä tehneille aktiiveille! Tämähän on taas loistava osoitus siitä että joukossa on voimaa! 

- Ulrika, Minun nimeni on -projektin tuottaja

Valokuva: Ulrika Vilke

5. Kotimatkalla-teos harjoitus

Nykytanssin liikekieli ja keski-ikäinen kehoni ovat alkaneet löytää toisensa. Pyöriminen on alkanut luonnistua ja lattialla kieriminen tuo mukavia muistoja lapsuuden leikeistä. On kiinnostavaa kohdata toiset ihmiset pelkällä kehon kielellä ilman sanoja. Tällä kerralla teimme kontaktiharjoitusta, jossa painauduimme parin kanssa toistemme kehoja vasten, milloin selkä selkää vasten, milloin lantio tai pää.

Teimme myös harjoitusta, jossa piti liikkua tilan poikki ja mukauttaa liikettä toisten liikkeisiin. On tärkeää havainnoida, mitä muut tekevät, jotta syntyy yhteinen liike. Olemmehan tekemässä yhteisötanssiteosta. Tunsi olevansa osa ryhmää ja toisaalta oli tarkoitus tehdä myös jotain yllättävää liikettä. Joutui miettimään, kuinka paljon uskaltaa olla erilainen kuin muut. Uskallanko minä olla se, joka rikkoo harmonian. Saanko näkyä ja viedä liikettä uuteen suuntaan?

Lopuksi syvennyimme Kotimatkalla-teoksen liikekieleen. Jokainen loi liikettä kuvaamaan oman kodin huoneita. Piti löytää erilaisia liikkeitä: korkeaa ja matalaa, hidasta ja nopeaa. On jännittävää miettiä, millainen liikekieli kuvaa parhaiten omaa olohuonettani, keittiötäni ja makuuhuonettani. Tällaisen pohdinnan kautta kehoni kertoo kodistani, ei tarvita sanoja.  

Tässä produktiossa ajatellaan myös, että oma kehoni on kotini, siis varsinainen kerrostalokotini ei ole ainoa kotini. Mietin, millaisin liikkein päivittäin ilmaisen tätä kehokotiani. Onko se kangistunutta hidasta liikettä vai vielä notkeasti kohti uutta kurottuvaa? Haluan olla hyvinvoiva asumus, jossa viihdyn ja liikun vapaasti.

-Leena Limnell

4. Kotimatkalla harjoitukset sitratorilla

Vapun jälkeen koitti ensimmäinen ulkotreenipäivä. Sitratorilla oli hiljaista, kun aloitimme lämmittelemään kehoa ja mieltä leikkimällä hippaa. Perään vielä kierros "seuraa johtajaa" jokaisen johdolla takasi lämmön.

Aloimme hahmottaa tilaa kysymyksen "Miten tila kutsuu liikkumaan?" pohjalta. "Ei mitenkään mutta liikuin silti tilassa", kuului yksi vastaus. Perus duunari-meininkiä. Sitten paikalle ilmaantui tuhdisti nauttinut mies. Hän käveli piirimme keskelle ja tokaisi: "On niin helppoa olla komea!!!" Hetkeä myöhemmin sama herra kiipesi puuhun (kyllä!) ja huusi sieltä: "Tervetuloa Suomeen!" Jenni kokosi oman ryhmänsä ja jatkoimme tilassa liikkumista mukana tuomiemme esineiden kanssa.

Lounastauon jälkeen ulkona alkoi sataa niin reippaasti, että jatkoimme harjoituksia auditoriossa. Jukka näytti meille oman keittiönsä- wau! Ja teimme kaikkia huoneita. Yksi yhteinen koreografia alkaa Sarin johdolla, mihin Jenni tekee äänet. Tsip tsip tsip. Hih hih hih. 

Sitratori on vallattu- tästä on hyvä jatkaa.                    
-Satu Mäkinen

Valokuvat: Sari Palmgren

Minun nimeni on –projekti osallistuu Kaaren Kyläjuhlille su 10.5. klo 11-14

Kaaren Kyläjuhlissa on Minun nimeni on- projektin tiimoilta ohjelmassa Liisa Söderlundin Kotialbumi-valokuvauspiste, jossa voi otattaa itsestään ja perheestään valokuvan. Kuvan saa mukaan saman tien ja samalla sillä voi osallistua Minun nimeni on –projektin KOTONA-valokuvanäyttelyyn 9.-20.12.2015 Kanneltalon Galleriassa. Kyläjuhlilla esitetään myös Puukoulun pitkän elinkaaren kunnianosoitukseksi valmistettu tanssiteos nimeltään ”Meidän koulu”. Teoksen koreografiasta vastaa Jenni Koistinen ja teoksessa tanssivat koulun 1 C-luokan oppilaat yhdessä vanhempien tanssijoiden kanssa. 

Lisätietoa kyläjuhlista täällä:

http://kaupunginosat.net/kannelmaki/tapahtumat-mainmenu-65/622-kylajuhlat-10-5-15-puukoululla-tervetuloa

Kotimatkalla 3. harjoitus

"Tutustumisen ilo itseensä ja omaan kotiinsa, omiin huoneisiinsa, asuinoloihinsa. 

Koti on paikka, jossa on erilaisia elementtejä ja tuntemuksia, missä voi aistia erilaisia asioita, muotoja, materiaaleja, liikkeitä, värejä, valoja ja varjoja, hajuja. Siellä tapahtuu päivittäin toistuvia liikkeitä, joista muodostuu meidän jokapäiväinen tanssimme, jota teemmen luonnostaan, ajattelematta. 

On hassua ja outoa, että asiat jotka meille ovat kaikista tärkeimpiä ja välttämättömämpiä, emme kiinnitä niihin paljoakaan huomiota! 

Koti on siis myös meidän kehomme, missä me asumme. 

Minulla, jolla ei tällä hetkellä ole varsinaista kotia, minulla on kuoreni, joka on minun kotini kaikkialle minne menen, missä olen tai mitä teen ja auttaa minua kaikessa.

Meidän ruumiin jäsenet ovat meidän huoneitamme ja sisällä keskellä meidän OLO- huoneessa asuu meidän sielu. Liike- energia ja hengityksen jatkumo on meille elintärkeä."

- Mira Lainio

Valokuvat: Sari Palmgren