Miten paikasta tulee näkyvä? Visuaalinen kokemus on tanssijalle tärkeä, mutta yhtä tärkeitä ovat myös muut aistit. Tanssin avulla paikka voi muuttua näkyväksi erityisesti silloin, kun paikkaa ei muuten huomaisi. On paikkoja, joiden ohi kävelemme päivittäin näkemättä niitä ja niiden erityisyyttä.
Puutarhatanssityöpajan toisella kokoontumiskerralla teimme harjoituksen, jossa pareittain toinen tanssija oli silmät suljettuna toisen johdettavana. Antinniityllä avautui kokonaan toisenlainen maisema, kun visuaalisuus oli suljettu kokemuksesta pois. Aurinkoisen kevätillan lämpö tuntui kasvoilla vahvemmin, valon ja varjon vaihtelu näytti suljettujen silmien takaa kauniilta ja niityn vaihteleva alusta tuntui yllättävältä. Maan tuoksu ja luonnon äänimaailma olivat yhtäkkiä paljon voimakkaampia. Joku tanssijoista vertasi kokemusta lapsenomaiseen maailman ihmettelyyn. Oli yllättävä kokemus, kuinka voimakkaalta keväinen ilta luonnossa tuntui ilman näköaistin totuttua turvaa.
Tanssin kautta paikat saivat aivan uuden merkityksen. Viimeisen harjoituksen alussa katse kiinnittyi kaksihaaraiseen koivuun. Ensin se oli vain puu, kunnes siitä tuli näkyvä kosketuksen ja liikkeen kautta. Mitä kaikkea puu olikaan nähnyt ja kokenut? Paikka muuttui kokemusprosessin kautta tilaksi. Mielentilaksi. Tämä korostui erityisesti harjoituksen jälkeen, sillä se herätti paljon ajatuksia.
Tanssi on kokonaisvaltainen kokemus.
Anna, Lotta ja Jenni
 |
| Valokuvat: Jenni Tuulasmäki |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti