Toivottavasti mahdollismman moni teistä on jo rennoissa kesälomatunnelmissa. Haastattelin MNO-taiteilijoitamme Sari Palmgrenia, Jukka Tarvaista ja Jenni Koistista Zodiakin ensi syksyn ohjelmalehteä varten. Kävimme keskustelua siitä, mikä merkitys hankkeessa työskentelyllä on heille ja miten valta ja vallankäyttö ilmenee taiteellisessa työskentelyssä. Ohjelmalehti ilmestyy elokuun alussa, mutta tässä teille haastattelun pitkä versio jo etukäteen luettavaksi.
Lokoisia hetkiä riippumatossa ja muistakaa käydä myös Antinniityn ja Sitratorin kasvimailla!
Kaunista kesää ja nähdään taas syksyllä. Jutun lopussa syksyn tärkeät tapahtumat: Flash Mob-kurssi ja Urbaaniluoto-iltamat Antinniityllä. Käythän peukuttamassa tapahtumalle lisärahoitusta osoitteessa:
https://www.helen.fi/kampanjat/kaupunkienergiaa/kesan-2016-tapahtumakalenteri/urbaaniluonto--kaupunkilaisten-yhteinen-sadonkorjuujuhla/
T. Katja - Zodiakin yleisötyövastaava
 |
| Valokuva: Uupi Tirronen |
Zodiakin Minun nimeni on -taidehanke on toiminut syksystä 2012 saakka, ensin Vuosaaressa ja sen jälkeen vuodesta 2013 alkaen Kannelmäessä ja koko Kaarelan alueella. Tanssitaiteilijat Jenni Koistinen (JK), Jukka Tarvainen (JT) ja Sari Palmgren (SP) ovat olleet mukana Helsingin kulttuurikeskuksen rahoittamassa hankkeessa alusta alkaen. Hankkeen tavoitteena on tarjota taidetta ja taiteen tekemisen mahdollisuuksia Helsingin eri lähiöissä.
SP: Olemme nyt työskennelleet useamman vuoden Kannelmäen alueella ja sinne on jo muodostunut oma yhteisönsä. Tuntuu hyvältä, kun menee käymään Kanneltalolla ja matkalla tapaa ihmisiä, jotka ovat olleet mukana Minun nimeni on -hankkeessa tai törmää samoihin tuttuihin Zodiakissa ja muissa tapahtumissa.
JT: Taidan tuntea enemmän ihmisiä Kaarelasta kuin omalta asuinpaikaltani. Minun nimeni on -hanke on yhdistänyt todella eri ikäisiä ihmisiä, jotka eivät olisi muuten kohdanneet, työskentelemään yhdessä. Taiteilijana olen hankkeen kautta joutunut ja päässyt uuden äärelle ja kehittynyt ammatillisesti. Osallistujille on voinut taiteen tekemisen kautta tarjota poikkeuksellisia kokemuksia.
SP: Minua on välillä jännittänyt uusien ryhmien tapaaminen, esimerkiksi kun työskentelin ensimmäistä kertaa kehitysvammaisten nuorten kanssa. Työskentely heidän kanssaan oli aivan mahtavaa - ehkä paras ryhmä mitä minulla on koskaan ollut. Hankkeessa työskentely rikastuttaa omaa elämää. Vaatii rohkeutta asettua erilaisiin paikkoihin ja tilanteisiin ja välillä miettii, että mitenköhän tämä homma oikein hoituu. Samalla on kuitenkin olo, että on oikealla asialla ja että juuri tätä minun pitääkin tehdä.
JT: Huomaan, että olen valmiimpi ja rohkeampi menemään mukaan uusiin paikkoihin ja tilanteisiin. Tässä työssä pitää olla joustavuutta, sovelluskykyä ja rohkeutta siihen, että uskaltaa mennä vähemmälläkin suunnitelmalla ohjaustilanteeseen ja luottaa siihen, että kun on oikeasti läsnä tilanne kertoo, mihin suuntaan kannattaa edetä. On oppinut huomaamaan, ettei ole kyse sen kummemmasta kuin että on valmis joustamaan omasta suunnitelmastaan. Samalla oma ”työkalupakki” on kasvanut ja on oppinut yhä uusia ja parempia tapoja ohjata.
SP: Ei-ammattilaisten kanssa työskentely auttaa minua ymmärtämään paremmin kenelle teoksiani teen. Yhteisessä taiteen tekemisen prosessissa katsojan ajatusmaailma ja näkemykset taiteesta avautuvat aivan uudella tavalla. En ole koskaan ollut kiinnostunut tekemään teoksiani vain muille ammattilaisille tai käsittelemään teoksissani taiteen sisäisiä ongelmia ja nämä ajatukset ovat vain vahvistuneet Minun nimeni on -hankkeessa työskentelyn myötä.
JT: Teosten tekeminen ei- ammattilaisten kanssa on avannut näkemään myös omaa työskentelyä uusin silmin. Työryhmätyöskentelyssä on paljon kirjoittamattomia sääntöjä siitä, kuinka työ tehdään. Ei- ammattilaisten kanssa työskennellessä havahtuu siihen, mitä ammattilaisuus tuo tullessaan ja mitä asioita pitää itsestään selvyyksinä.
SP: Ihmisillä voi olla idealistinen kuva siitä, miten taidetta tehdään. Tanssiteoksen tekoprosessissa keskeisessä asemassa on taito toimia ryhmässä. Tämä ei ole ihmisille välttämättä kovin tuttua ja yksi vahvuutemme onkin saada erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä ja tutustuttaa heidät siihen, miten ryhmätyöskentely toimii.
JK: Hankkeen aikana olemme pyrkineet kuuntelemaan osallistujien tarpeita ja toiveita siitä, millaisia taideprojekteja he haluaisivat omalla asuinalueellaan toteuttaa. Valta on keskeinen teema, jonka kanssa joutuu tekemisiin heti, kun ryhtyy työskentelemään erilaisissa toimintaympäristöissä ei-ammattilaisten kanssa.
SP: Monesti meillä on ryhmiä, joissa ihmiset haluavat tulla liikkumaan tai tapaamaan muita ihmisiä. Harvemmalla osallistujalla on valmiiksi jotakin asiaa tai suuntaa, jonka takia hän tulee mukaan yhteisötaideprojektiin. Ohjaaja voi käyttää valtaa siinä, että hän päättää mihin suuntaan lähdetään etenemään. Jos tätä valtaa ei käytä, on riski että jäädään vellomaan paikoilleen. Valta tarkoittaa minulle päätöksien tekemistä sitä, että ottaa vastuun prosessin päämäärästä. Yhteisötaiteessa se tarkoittaa jatkuvaa tasapainottelemista sen kanssa, kuinka paljon päätösvaltaa osallistujille antaa ja missä vaiheessa.
SP: Vallan käsite liittyy myös tietoon ja aikaan. Projektissa taiteilijalla on työnsä kautta mahdollisuus pohtia tarvittavia ratkaisuja. Ennen harjoituksia minä olen voinut koota materiaaleja ja pystyn ehdottamaan ryhmälle, että menisimmekö tähän suuntaan. Muut tulevat paikalle suoraan töistä, eikä heillä ole välttämättä ollut käyttää aikaa projektin pohtimiseen.
JT: Toisaalta vastaavia asioita on olemassa myös ammattilaisproduktioissa. Olen ollut työryhmässä, jossa pyrittiin täydelliseen demokratiaan. Asioiden eteneminen oli käsittämättömän hidasta. Kohtauksesta saattoi tulla seitsemän eri ratkaisua, mutta koska kaikki kunnioittivat demokraattisuuden käsitettä, kukaan ei uskaltanut päättää, mikä ehdotuksista valitaan. Ennen ensi-iltaa päätösvalta oli pakko antaa jollekin henkilölle. Jos halutaan edetä johonkin tiettyyn päämäärään, roolit työryhmässä edistävät asiaa.
JK: Ajattelen valtaa positiivisena asiana. Valta sanaan liittyy paljon negatiivisia ja ristiriitaisia tunteita, mutta MNO -hankkeessa ajattelen sitä positiivisen haltuun ottamisen asiana suhteessa käsittelemiimme teemoihin -
omaan ympäristöön ja taiteen tekemiseen. Tänä vuonna viljelyä ja koreografiaa yhdistävä urbaaniluontoprojekti on esimerkki positiivisesta oman ympäristön haltuun ottamisesta ja sillä tavalla vallan käyttämisestä suhteessa omaan ympäristöön. Viljelyssä on konkreettisesti otettu haltuun osa Sitratorista ja Antinniittyn alueesta kauppakeskus Kaaren takana ja on ryhdytty käyttämään niitä pienimuotoiseen omavaraisviljelyyn. Vallankäyttö suhteessa koreografian tekemiseen on käännetty myös toisinpäin. Lapset ja nuoret ovat yleensä taiteessa vastaanottajia tai osallistujia. Nyt projektissa mukanaolevat lapset suunnittelevat tanssin käsikirjoituksen ammattilaisille. Näin heillä on valta siihen, mitä esiintyjät, ammattilaiset ja aikuiset tekevät. Lapsilla on mahdollisuus itse kuvitella, millaisen tanssiesityksen he haluaisivat nähdä.
JT: Tämän syksyn aikana toteuttavassa Flash Mop -projektissa tarjotaan osallistujille mahdollisuus esittävän taiteen keinoin ottaa kantaa suuriin tai pieniin yhteiskunnallisiin tai alueellisiin epäkohtiin tai nostaa esiin jonkun itselleen tärkeän tai positiivisen ilmiön. Tieto on valtaa. Raha on valtaa. Antaako tietoa vai panttaako sitä? Rahan valta puhuu yhteiskunnassa kaikilla tasoilla. Kannelmäessä Sitratorilla on törmännyt siihen, että valta annetaan helposti siellä oleville laitapuolen kulkijoille, jotka voivat hallita paikkaa pelon ilmapiirillä. Osallistujien kanssa on kiinnostavaa pohtia kaupunkitilaa ja kenellä siellä on valta ja mihin julkista tilaa saa käyttää. Mitä tapahtuu, kun alue kaapataan taiteen käyttöön?
SP: Flash Mop -projektin tarkoituksena on antaa mahdollisimman paljon valtaa osallistujille. Työryhmä toimii parhaiten, kun mukana on eri taitoisia ihmisiä. Raja-aitoja voi ja saa rikkoa, mutta työryhmän jäsenet ovat parhaimmillaan, kun he saavat tehdä sitä, missä ovat vahvimpia. Minulla on koulutus viedä projekti loppuun ja tästä syystä olen aika voimakkaasti ohjannut osallistujia kohti lopputulosta. MNO -hankkeessa on ihmisiä, jotka ovat olleet niin kauan mukana, että heillä on jo valmiuksia toteuttaa asioita. Emme aloita aivan tyhjästä, jolloin ohjaaja voi vetäytyä enemmän mentorin rooliin.
JK: MNO -hankkeessa on mukana myös kaksi erillistä mentorointiryhmää niille osallistujille, jotka ovat pitkään olleet mukana projektissa esiintyjinä ja tekijöinä. Tähän asti he ovat kuitenkin olleet ohjattavan roolissa. Nyt heillä on mahdollisuus itse päättää, millaisen esityksen he haluavat tehdä. Molempien mentorointiryhmien teemat ovat korkeataiteellisia, vakavasti otettavia aiheita, joita he haluavat työllään välittää. Molemmat ryhmät ovat tarttuneet ympäristöaiheeseen ja käsittelevät sitä omalla tavallaan. Heidän esityksensä nähdään Urbaaniluonto -projektin iltamissa 16.- 18.9. Kannelmäessä.
JK: MNO -projekti on saanut aikaan erilaista omaehtoista toimintaa. Viime keväänä osa 6-luokkalaisista projektissa mukana olevista oppilaista ehdotti oma-aloitteisesti opettajalle, että he voisivat pitää nykytanssityöpajan omassa koulussaan pienemmille oppilaille. Taustana heillä oli yhden esityksen katsominen ja muutamat työpajakerrat minun kanssani. Mielestäni on mahtavaa, että he haluavat ja uskovat kykenevänsä. Tähän suuntaan haluaisinkin valta teeman kanssa mennä - kohti voimaannuttavaa vallankäyttöä! Toivon että projektin suhteen pystyisin muuttamaan työskentelyä entistä enemmän sellaiseksi, että pystyisin siirtymään itse taka-alalle ja että ihmiset voisivat ottaa valtaa omiin käsiinsä. Mutta toisaalta haluaisin myös tehdä teoksia, jotka ovat selkeästi minun omiani. Nyt tuntuu, että olen vasta päässyt aloittaan tutkimusta ja että mahdollisuuksia on olemassa valtavasti. En tiedä haluanko enää puhua osallistavasta tai yhteisötaiteesta. Etupäässä minua kiinnostaa työskennellä erilaisten ihmisten ja erilaisten ympäristöjen ja paikkojen parissa.
SP: Flash Mop -projektissa odotan, että ihmiset tulisivat jo jonkun valmiin vision kanssa, minkä asian puolesta he ovat valmiita tanssimaan. He innostuisivat siitä niin paljon, että asiat lähtisivät vyörymään kohti järjetöntä massatapahtumaa.
JT: Minä odotan, että liikutaan ja kokeillaan asioita, mutta odotan myös sitä, että pääsemme käymään keskusteluja, filosofoimaan ja pyörittelemään asioita aiheen ympäriltä. Olisi hienoa sada mukaan ihmisiä, jotka ovat kiinnostuneita paremman yhteiskunnan rakentamisesta. Haluaisin saada osallistujien käyttäytymisessä aikaan muutoksen. Itsekin aina innostun nähtyäni hyvän dokumentin tai merkityksellisen taideteoksen. Olen hetken intoa täynnä, mutta kolmen päivän päästä olenkin jo taas unohtanut hyvät aikeeni muuttaa jotakin elämässäni. Tavoitteena ja toiveena on, että Flash Mop -projektiin osallistuminen ja asioiden perinpohjainen käsittely saisi aikaan aidon muutoksen niin, että ajatukset muuttuisivat myös käytännön teoiksi. Haluaisin, että pääsisimme kaikki ihmisinä eteenpäin! On kiehtovaa nähdä, mitä tästä kehittyy ja mihin kaikkialle flash mopeja syntyy tämän syksyn aikana.
Katja Kirsi
Flash Mop -työpajat 8.-11.8. klo 17-20 - Tule mukaan esiintyjäksi Flash Mopeihin tai voit tiedustella, mahtuuko suunnitteluryhmään vielä mukaan. Projektiin voi ilmoittautua mukaan kuka tahansa yksityinen henkilö tai ihmisiä esim. yhdistyksestä, organisaatiosta tai koulusta. Projekti on maksuton eikä aiempaa osaamista eikä kokemusta tarvita. Elokuun harjoitusjakson lisäksi projektiin kuuluu Flash Mob –tempausten harjoittelua ja esitystapahtumia.
Ota yhteyttä Terhi Pursiaiseen terhi.pursiainen@zodiak.fi
Urbaaniluonto-projektin iltamat Kannelmäessä Sitratorilla perjantaina 16.9.2016 klo 18 ja Antinniityn yhteisöpuutarhassa 17.9. ja 18.9.2016 klo 16. Mukana tanssia, musiikkia ja sadonkorjuun juhla-ateria. Tapahtuma on ilmainen. Tervetuloa!
http://minunnimeni.blogspot.fi/
https://www.facebook.com/mnozodiak/?fref=ts
http://www.zodiak.fi/minun-nimeni
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti