Parin vuoden aikana olen pyörinyt erilaisissa Kannelmäki-liikkeen tapahtumissa ja tutustunut mukaviin, innostaviin ihmisiin. Viime kesänä mielessä paloi ajatus yhteisöpuutarhan tapaisesta toiminnasta ja muutamista ajatuksista tuli käytyä keskusteluakin joidenkin henkilöiden kanssa. Tosin silloin ajatus ei kantanut pidemmälle ja kytevä toive jäi kitumaan. Kevään tullen sainkin lukea mahtavasta projektista, jossa oli kaikkea mielenkiintoista sulassa sovussa, oli tanssiprojekteja, taiteen tekemistä – ja yhteisöpuutarha! Vähän tämä monimuotoinen koktaili ensiksi vaati makustelua, mutta kun itsellä oli kituva toive juuri tuosta puutarha-asiasta niin tajusin toiveeni saavan muodon. En valitettavasti päässyt alkutapahtumiin Kanneltalolle ja istuttamaan siemeniä, mutta vakaa ajatukseni oli, että sitten kun projekti siirtyy Antinniitylle niin siellä olen minäkin, työntämässä talikkoni multaan.
Niinhän minä olen nyt ollutkin useamman kerran, keskiviikkoisin klo 18 Antinniityllä. Se on mielenkiintoista, että tämä puisto-/niittyalue on jokapäiväisen elämäni osa. Kun lähden ulkoiluttamaan koiria niin usein lähdemme liikkeelle tämän alueen kävelyteitä pitkin. Kun lähden ja palaan töistä niin kävelen tämän puiston halki. Yleensä näin keväällä tutkailen kiinnostuneena missä vaiheessa puihin tulevat pienet hiirenkorvat, milloin koiranputkimeri aloittaa kasvunsa niityllä, miten ihmisten sihti on huono, kun roskat eivät osu roskiksiin... Nyt minulla on ollut uusi kiinnostuksen kohde – yhteisöpuutarhamme käännetty maa ja siihen pikkuhiljaa muokatut penkit kaaleille, porkkanoille, pavuille ja muille taimille (tai siemenille).
Monta vuotta sitten ymmärsin, että pieni rivaripihamme tarjoaa minulle suuren lahjan puutarhanhoidon muodossa. Kasvit ovat aina olleet kiinnostavia ja pidän vehreydestä. Pieni pihamme ei ole mikään puutarha-hifistien maanpäällinen taivas, mutta minulle se on väylä purkaa stressiä ja innostua luonnon pienistä ihmeistä. Olen aivan toisessa maailmassa kuopsutellessani maata ja miettiessäni, että mahtaako jokin kasvi viihtyä tässä kohtaa tai nouseeko kylvetyistä siemenistä uusia alkuja. Sama ajatuskulku päässäni puuhastelen yhteisöpuutarhassa. Yhteisöllisyyttä kun itsekin olen metsästänyt Kannelmäki-liikkeen riveissä niin tämä yhteisöpuutarha kokoaa kaksi itselle tärkeää asiaa. On mukava nähdä, että yhteisöllisyys ei idä vain sisätiloissa vaan se suorastaan kukoistaa ulkona.
Yhteisöpuutarhahan on tarjonnut myös joillekin koululuokille hienon mahdollisuuden päästä kosketuksiin asian kanssa, joka voi olla aivan vieras kaupunkilaislapselle. Janne-vetäjämme on kärsivällisesti ohjannut lapsia ja näin heillekin jää kytemään tietoisuus kasvun ihmeestä, luokassa kylvetty siemen on kasvanut taimeksi, taimi on istutettu maahan Antinniityllä ja kun se kesän kasvaa niin tuloksena on satoa, ruokaa.
Jokainen kiinnostunut on tervetullut osallistumaan, kukin voimiensa mukaan. Kenenkään ei tarvitse olla asiantuntija, sitä varten meillä on Janne-puutarhuri :D Mukaan voi tulla vaikka vain katsomaan, juttelemaan ja jakamaan ajatuksiaan.
Talikon varressa, Sanna
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti