Myös itse kokee usein samanlaisia hetkiä. Teimme harjoitteita niin, että osa porukasta tekee ja osa porukasta katsoo, muttei tiedä tehtävän antoa. Silloin joutuu pohtimaan hetken, mutta kun oivaltaa on olo kuin innostuneella lapsella. Tuntuu myös, että pikkuhiljaa alan itse hahmottamaan kokonaisuutta. Kokonaisuutta, josta en vielä voi paljastaa teille montaa osaa. Kuitenkin, mitä enemmän hahmottaa, niin sitä enemmän kysymyksiä herää. Siten tämä imaisee mukaansa!
-Ida
Valokuvat: Terhi Pursiainen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti