Kokeilimme lopuksi satunnaisilla kokoonpanoilla viime viikolla ryhmissä tekemiämme scoreja. Vaikka scoret olivat selkeitä ja hyvin mietittyjä, antoivat tanssijat omalla liikkeellään kokonaisuuteen vahvan hengen - yksilöinä ja ryhmänä. Pohdiskelin itse yleisesti koreografin panosta teokseen: Miten tasapainoilla oman näkemyksen ja tanssijoista lähtevien impulssien välillä. Orkesterin johtamiseen verrattuna on tietysti vähemmän muuttujia, koska ei ole alkuperäistä teosta, jolle tulisi olla kuuliainen.
Viimeinen score oli tehty neljälle tanssijalle ja heidän tuli asettua riviin ja omenaa syödessä ilmentää kukin yhtä kuolemansyntiä: ahneutta, laiskuutta, kateutta ja himoa. Esitys oli alusta lähtien selkeän teatraalinen ja ennen kaikkea humoristinen. Saatiin lopuksi kunnon omenasotku lattialle ja yleisöllä ainakin oli hauskaa.
-Anne
Valokuvat: Sari Palmgren |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti