Jalat ovat jo tottuneet tanssimaan tunnustellen alla olevaa epätasaista maastoa. Tekeminen tuntuu rankalta ja luonnolliselta samaan aikaan, nautinnolliseltakin. Kaikki ovat valmiina antamaan oman upean panoksensa ainutkertaisen elämyksen totteuttamiseksi yleisöksi saapuneille.
"Löysin pienen kukkasen..."
"...Kuin kauniin unen."
Laulun sanat jäävät kaikumaan viilentyneeseen elonkorjuun iltaan kun sekoitumme esityksen päättyessä sumuiseen hämärään, omenapuiden turvaan.
Eniten tästä projektista mieleeni jää yhteys, yhteiseen ympäristöömme, siinä olevaan omaan kehooni, toisiimme.
-Annina Vana
 |
| Valokuvat: Annina Vana |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti