Aidatut unelmat- harjoitukset viikolla 32

Uusia elementtejä − kokonaisuus alkaa hahmottua

Valokuva: Sari Palmgren

Meillä on tämän viikon jälkeen enää reilu viikko ensi-iltaan. Teos alkaa hioutua valmiiksi yhä tarkemmin ja kokonaisvaltaisemmin. Minulla oli tällä viikolla vain kahdet iltatreenit. Muina iltoina on harjoiteltu kohtauksia, joissa en ole mukana.

Maanantaina koko ryhmä oli omenatarhalla, jossa harjoittelimme loppukohtausta ensimmäistä kertaa musiikin kanssa. Tuomas Norvio on säveltänyt siistiä konemusaa, jonka päälle tulee vielä Mikko Perkolan viola de gamban soittoa. Ihailen yleensäkin muusikoiden ja säveltäjien kykyä luoda rytmiä, äänimaisemia ja biisejä erilaisiin tunnelmiin ja tarpeisiin, ja olen jälleen hyvin vaikuttunut ja onnellinen, että saan olla kokemassa tämän. Toivon todella, että mahdollisimman moni tulisi katsomaan teoksen, koska siitä tulee hieno ja omalaatuinen.

Saamme musiikista merkit siirtymiin, ja ne ovat mielestäni helppo erottaa kappaleesta, kun vain kuulee musiikin. Lopullista äänentoistolaitteistoa ei vielä tietenkään ollut tarhalla, joten nyt oli ongelmia kuulla musiikkia kauas asti. Lopuksi harjoittelimme vielä Mikon johdolla laulua. Sitä tulee laulamaan myös kuoro, mutta on kivaa päästä itsekin taustaääneksi.

Keskiviikkoiltana harjoittelimme kohtausta viljelypalstalla ja niittyaukiolla. Keli oli viimein ihanan kesäinen. Aurinko paistoi, ja oli todella kivaa harjoitella ulkona. Toivottavasti säät suosivat esitysiltoinakin.

Huomaamme jälleen, että kasvillisuus on paljon korkeampaa ja tiheämpää kuin kesäkuun harjoituksissa, ja se tuo omat haasteensa nähdä toisiamme ja merkkejä. Toisaalta maisema on nyt todella kaunis kaikessa kukassaan. Heinän keskellä pääsee myös tarkastelemaan erilaisia eliölajeja hyvin läheltä. Yritän varoa, etten tanssisi yhden valtavan etanan päälle. Se on paikkani kulmassa, joten yritän pysyä keskellä, mutta toisella kerralla jalan alta kuuluu pahaenteinen rusahdus. Kirsi puolestaan siirtää lehden avulla kämmenenpituisen perhosen toukan pois alta.

Me saamme puvustajalta hauskaa rekvisiittaa viljelypalstoille. Olen siitä hyvin innoissani ja huomaan, miten tämäkin kohtaus muuttuu kiinnostavaksi arjen ja absurdiuden ja toisaalta luonnon ja ihmisen vuoropuheluksi. Odotan innolla, miten ihmiset lopulta tulkitsevat kaiken näkemänsä ja kuulemansa.

-Noora