Aidatut unelmat ensi-ilta!

Torstaina ja perjantaina meillä oli ensimmäiset läpimenot yleisön kanssa, johon olimme saaneet kutsua tuttuja katsomaan. Tuntui hienolta tehdä esitystä vihdoinkin yleisölle. Läpimenot sujuivat ilman suurempia kömmähdyksiä, vaikka hieman erityisesti ajoitusten kanssa olikin hakemista. Läpimenot tulivat siis tarpeeseen. Itselläni oli myös sukulainen katsomassa ja oli kiva kuulla kuinka paljon hän oli nauttinut esityksestä. Erityisesti entisenä Kannelmäkeläisenä teos oli ollut merkittävä kokemus hänelle.

Lauantaina koitti sitten viimein ensi-ilta. Tunnelma esiintyjien kesken oli aika rauhallinen ennen esitystä. Kaikilla oli varmasti luotto, että esitys tulee menemään hyvin sillä sitä oli harjoiteltu jo hyvin ja läpimenot olivat sujuneet hyvin. Pieni jännitys alkoi kuitenkin nousta pintaan kun pääsi omalle ensimmäiselle kohtauspaikalle ja ensimmäinen ryhmä saapui. Tästä tämä lähtee! Esitys oli loppuunmyyty ja itseäni hieman huoletti vaikuttaako yleisön runsas määrä ajoituksiin. Itse en kuitenkaan mitään ongelmia huomannut vaan kaikki sujui oikein mallikkaasti. Sää ei myöskään olisi voinut olla parempi esiintymistä ajatellen. Oli lämmin, mutta iltaa kohden laskeva aurinko ja viilentävä loppukesän tuuli toi helpotusta meille hiestä märkinä rehkineille tanssijoille. Ensi-iltajuhlissa oli iloinen ja lämmin tunnelma. Meillä on todella hieno porukka kasassa ja on mahtavaa saada näiden ihmisten kanssa herättää tämä teos uudelleen henkiin.
-Iiris

Valokuvat: Matti Kilponen

Läpimenot ennen yleisöä 13.-15.8.

Maanantaina oli viimeinen reittikohtainen läpimeno ja tiistaina kaikki reitit koottiin ensimmäistä kertaa yhteen. Palapeli alkaa valmistua: palat on käännetty oikein päin ja järjestetty ryhmiin, reunapalat ovat kohdillaan. Tiistaina rytmitys ei ihan vielä täsmännyt: kummuilla meni liian pitkään ja myöhästyimme palstoilta. Torstaita varten sovittiin uusi aikataulu ja palstalaisten kanssa katsomme oman osuutemme yksityiskohtia vielä kertaalleen. Sinänsä ei haittaa, jos palstalla kaikki ei mene joka kerran samalla tavalla tai ihan käsikirjoituksen mukaan, mutta olisi hienoa ehtiä paikalle ennen ensimmäistä ryhmää!

Lopulta tässä palapelissä palat taitavat olla joustavia, jokainen esitys tulee varmasti olemaan ainutlaatuinen pienine variaatioineen. Ja hyvä niin, se juuri tekee tähän teokseen osallistumisesta erityisen mielenkiintoisen. On hienoa, miten meille kaikille annettaan vastuuta ja miten meihin kaikkiin luotetaan. Tunnelma on ollut hyvä ja kannustava alusta alkaen.

Ulkona liikkuminen on riemastuttavaa, innostavaa ja inspiroivaa, yllätyksellistä ja arvaamatonta. Kaikki on jotenkin suurpiirteisempää kuin sisällä - ja silti hienovaraista ja herkkää. Luonnosta, jopa urbaanista, saa paljon energiaa ja happea. Jokainen päivä on erilainen jo säidenkin puolesta, eikä koskaan voi ihan varmasti tietää, mitä tapahtuu. Maanantaina ehdin omakotitaloille katsomaan Pauliinan sooloa. Siitä tulikin duetto, kun talon pieni musta kissa liittyi tanssiin.

-Johanna

Valokuva: Johanna Mikkonen 

Aidatut unelmat harjoitukset etenevät!

Viime viikonloppuna aloitimme esityksen läpimenon reiteittäin niin, että kuudesta reitistä kaksi harjoiteltiin perjantaina 10.8., ja kaksi lauantaina 11.8. Sukellus liikkeeseen -työpajan liikemateriaalit ja aikaisempien kohtausharjoitusten kokemus alkoivat tuon viikonlopun aikana tiivistyä hallittavaksi kokonaisuudeksi. Aloin hahmottamaan, millaisen teoksen kanssa työskentelenkään. Tätä oli varmasti avittanut myös se, että olin edellisenä torstaina käynyt kävelemässä ja kuuntelemassa erään reittivaihtoehdon ääninauhan. Nyt äänimaisema, liike, paikat ja tapahtumat yhdessä alkoivat muodostaa päässäni punaista lankaa, joka toi tukea myös omaan rooliini esiintyjänä.

Viikonlopun aikana ehdin myös silmäillä kohtauksia, joissa en itse ole mukana. Kannelmäen upea luonto ja urbaanit ympäristöt heräsivät henkiin aivan uudella ja erityisellä tavalla tanssijoiden puhaltaessa elämää niihin. Kohtaukset hivelivät myös esteettistä silmää. Pukusuunnittelija Riitta on tehnyt hienoa työtä! Perjantaina meidät kasteli väkevä, mutta lyhyt sadekuuro, joka toi visuaaliseen maailmaan maagisen hohdon.

Erityisen rakkaaksi minulle on muodostunut kohtaus, jossa saan rakentaa majaa erääseen risukkoiseen metsään. Majan rakentamisesta on tullut lähes pyhä toimitus, ja paikasta on tullut erityisen kodikas, kun saan antaa sille huolenpitoa ja läsnäoloani. Lehtikaton alla vanhalla oksanrangalla makoillessani tunnen oloni levolliseksi ja turvalliseksi. Tämä on minun paikka.

Teos on herättänyt minussa kysymyksiä liikkumisesta arkisessa ympäristössä. Herätämme usein kummastusta tai uteliasta kiinnostusta kannelmäkeläisissä ohikulkijoissa, kun harjoittelemme kohtauksia. Olen pohtinut, että käsityksemme siitä, mitä arkinen liikkuminen kaupunkiympäristössä voi tai saa olla, on melko kapea. Ehkäpä tämän teosprosessin myötä rohkaistun itsekin laajentamaan sitä, ja vien tanssin ja liikkeen tutkimisen kaduille, kauppoihin, koulumatkalle tai bussipysäkille.
Kohti ensi-iltaa!

Linda

Valokuvat: Matti Kilponen

Aidatut unelmat: Varsinaiset kohtausten harjoitukset alkavat vihdoin!

Sukellus liikkeeseen -työpajan aikana uutena esiintyjänä sai tuntuman liikemateriaaliin ja pääsi vähän tutustumaan muihin esiintyjiin. Mielenkiintoista liikkumista ja ihania ihmisiä, mutta kokonaisuudesta ei saanut erityisen selkeää kuvaa, joten joutui sietämään pientä epätietoisuutta. Nyt kun harjoitukset alkoivat konkreettisesti esiintymisympäristössä, alkoi kokonaisuudesta saada kiinni ihan eri tavalla.

Keskiviikkoiltana Kanneltalon auditoriossa oli yhteinen aloitus, jossa kaikki uudet ja vanhat tanssijat sekä projektissa esiintyvä Ihanat-ryhmä kohtasivat ensimmäistä kertaa. Suuri osa vanhoista esiintyjistä oli ollut mukana jo aiemmissa harjoituksissa, mutta muutamia uusia kasvojakin näkyi. Käytiin läpi käytännön asioita, aikatauluja ja muutoksia. Auditoriossa emme kuitenkaan ehtineet istua kovin pitkään vaan pian aurinkoinen Sitratori muuntui tanssilattiaksi. Ohikulkijoiden ja ostarin laidoilla aikaa viettävien silmissä näytti varmasti varsin kiinnostavalta ja huvittavalta, kun parikymmentä eri ikäistä ja kokoista tanssijaa venytteli, verrytteli, huitoi ja heilui keskenään keskellä ostarin hälinää. Lopuksi tietenkin heiteltiin vielä omenoita ja juoksenneltiin, hypittiin ja kierittiin ympäriinsä niiden perässä. Vauhdikas keskiviikkoilta siis.

Viikonloppuna pääsin mukaan omien kohtauksieni harjoituksiin sisäpihalle ja palstoille. Esityspaikat olivat ihania ja inspiroivia. Oli myös kiva päästä vihdoin konkreettisesti koreografiaan käsiksi, vaikka uutena tanssijana olinkin ensin hieman hukassa. Liikemateriaali ja koreografia oli aika yksinkertaista, mutta vaikuttavuus syntyykin liikkeen lisäksi esityspaikan, esiintyjien sekä ympäristön tilanteiden ja tavallisten ihmisten vuorovaikutuksesta. Ohi kulki koiranulkoiluttajia, pyöräilijöitä ja lenkkeilijöitä, joista osa vain jatkoi matkaansa meistä välittämättä ja osa jäi hetkeksi ihmettelemään. Monille paikallisille projekti oli tuttu jo edelliseltä vuodelta.

Kokonaisuus alkoi hahmottua myös omien harjoitusten välissä, kun kiertelin reittejä ja polkuja esityspaikkojen välillä vilkaisten myös muiden kohtausten harjoituksia. Kohtaukset istuivat esityspaikkoihin välillä hauskasti. Niityt, puistot ja metsiköt olivat niin viihtyisiä ja kauniita, että esitys on varmasti kokemus jo ihan ympäristönsä puolesta.
-Sini

Valokuvat: Sini Ruohomäki

Syksyn harjoitukset ovat alkaneet: Aidatut unelmat uusinta ensi-illassa 18.8.2018!

Sukellus liikkeeseen työpaja ja ensimmäiset yhteiset päivät 

Sari Palmgrenin Aidatut unelmat-teoksen harjoitukset alkavat heinäkuun lopulla, kesän superhelteiden ollessa kuumimmillaan. Me teoksen uudet esiintyjät ja vanhoista ne, jotka pääsevät paikalle, polkaisemme harjoitukset käyntiin kolmen päivän sukellus liikkeeseen työpajalla.

Ensimmäiset harjoitukset alkavat yhteisten infojen läpikäymisellä ja tutustumisella. Tehtävämme on pariutua, haastatella paria omassa rauhassa ja kun kokoonnumme yhteen, esittelemme parimme muille. Kuuntelen innoissani, kaikki kanssaesiintyjät ja muut työryhmän jäsenet vaikuttavat niin kiinnostavilta! Olen aina kokenut työskentelyn eri-ikäisten ja eri taustoista tulevien ihmisten kanssa mielekkääksi ja tämä projekti vaikuttaa palkitsevalta juuri siksi. Ilmapiiri on hyväntahtoinen ja rento. Tutustumisen jälkeen etenemme liikkeellisiin harjoituksiin. Kuumassa salissa virtaa hiki ja vallitsee vauhdikas tekemisen meininki. Teemme pääsääntöisesti pari- tai ryhmäharjoitteita, joiden tuoksinassa oppii jo aika hyvin muistamaan ihmisten nimiä.

Seuraavana päivänä harjoittelemme fokuksen käyttöä liikkeessä, raajojen, erityisesti käsien yhteyttä keskustaan, juoksemista ryhmässä, parin kanssa, kuvioita tehden ja yksin sekä yhdessä ryhmässä liikkumista. Ja heittelemme omenoita – tietenkin! Ja tiputtelemme niitä. Omenoita mäsähtää seiniin, laittiaan ja toisiimme, niitä kierii ja vierii pitkin poikin lattiaa. Lopulta salissa leijuu omenainen tuoksu ja Sari kerää muhjuuntuneet ja mustelmaiset omenat hevosille vietäväksi. Siitä tulee hyvä mieli ja teoksen teemat – luonnon kunnioittaminen ja puutarhojen pienet ihmeet – laajenee itse esityksen ulkopuolelle koko prosessiin. Emme tuhlaa.

Kolmantena iltana suuntaamme Kaarelaan tutustumaan esityspaikkoihin. Olen todella vaikuttunut, kohtauksiin on löytynyt todella hienoja ja kauniita lokaatioita! Uskon, että katsojakokemus näissä puitteissa voi muodostua todella erityiseksi liikkeen ja äänisuunnittelun kanssa, jotka ovat vaikuttuneet esityspaikkojen erityispiirteistä. Huomenna jalkaudumme harjoittelemaan kohtauksia maastoon, odotan jo innolla! Mikä voisi olla parempaa kuin tanssia luonnossa hyvällä porukalla?

XOXO,
Taru

Valokuvat: Matti Kilponen