Viikonlopun aikana ehdin myös silmäillä kohtauksia, joissa en itse ole mukana. Kannelmäen upea luonto ja urbaanit ympäristöt heräsivät henkiin aivan uudella ja erityisellä tavalla tanssijoiden puhaltaessa elämää niihin. Kohtaukset hivelivät myös esteettistä silmää. Pukusuunnittelija Riitta on tehnyt hienoa työtä! Perjantaina meidät kasteli väkevä, mutta lyhyt sadekuuro, joka toi visuaaliseen maailmaan maagisen hohdon.
Erityisen rakkaaksi minulle on muodostunut kohtaus, jossa saan rakentaa majaa erääseen risukkoiseen metsään. Majan rakentamisesta on tullut lähes pyhä toimitus, ja paikasta on tullut erityisen kodikas, kun saan antaa sille huolenpitoa ja läsnäoloani. Lehtikaton alla vanhalla oksanrangalla makoillessani tunnen oloni levolliseksi ja turvalliseksi. Tämä on minun paikka.
Teos on herättänyt minussa kysymyksiä liikkumisesta arkisessa ympäristössä. Herätämme usein kummastusta tai uteliasta kiinnostusta kannelmäkeläisissä ohikulkijoissa, kun harjoittelemme kohtauksia. Olen pohtinut, että käsityksemme siitä, mitä arkinen liikkuminen kaupunkiympäristössä voi tai saa olla, on melko kapea. Ehkäpä tämän teosprosessin myötä rohkaistun itsekin laajentamaan sitä, ja vien tanssin ja liikkeen tutkimisen kaduille, kauppoihin, koulumatkalle tai bussipysäkille.
Kohti ensi-iltaa!
Linda
Valokuvat: Matti Kilponen |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti